Voimavaratekijät

Hiking at PyhätunturiTänään minulla on etäpäivä. Istun ulkona riipputuolissa siemaillen aamukahvia, läppäri tukevasti sylissä. Aurinko kutittelee lämpimästi varpaita. Linnut keskustelevat innokkaasti keskenään. On perjantai. Ajatukset vievät välillä haaveilemaan riippukeinusta omenapuiden katveessa ja dekkarin lukemisesta. Huomenna sille on aikaa. Saan siitä mukavan kimmokkeen aloittaa päivän työt.

Tällä viikolla olen syventynyt kirjoituksiin voimavaratekijöistä. Tekstit vilisevät viittauksia työn ja vapaa-ajan yhdistämisestä ja lähinnä sen vaikeudesta. Miten erottaa työaika ja vapaa-aika, kun työpaikka on samalla koti? Miten yhdistää erilaiset roolit uupumatta? Puhutaan mm. perhemyönteisestä toimintakulttuurista sekä joustavista tavoista tehdä työtä. ’Smart Working’ – termi leviää kulovalkean lailla. Minullakin on monta eri roolia. Olen perheen äiti, puoliso, ystävä, kollega, työyhteisön jäsen, kehittäjä, organisaattori, elinikäinen oppija, vapaaehtoistyöntekijä, seura-aktiivi jne. jne. jne. Vaikeuskerrointa lisää se, että kotini ja työpaikkani välillä on matkaa reilut 200km. Käytännössä asun siis viikot Kainuussa ja viikonloput vietän kotonani Pohjois-Pohjanmaalla. Yhden päivän viikossa voin tehdä etänä työtä kotoa käsin. Jo perinteisen työaikakirjanpidon vuoksi on tehtävä selkeä aikataulutus töiden suhteen. Minulla on kotona tietty työtila ja varsinaisen työpäivän päätteeksi kerään työvälineet pois. Työnantajan näkökulmasta olen etätyössä, kun teen työtä kotona, perheen näkökulmasta taas etätyötä ovat ne päivät, kun olen poissa kotoa, siis suurimman osan viikosta. Työni vaatii näin paljon myös perheeltäni. Heidänkin on joustettava ja luovittava aikataulujen suhteen. Ihan helppoa sekään ei aina ole, koska mieheni tekee 3-vuorotyötä. Sumplimista, joustamista, luottamista, yhteen hiileen puhaltamista, sitä kaikkea se vaatii, aivan niin kuin kaikki tiimityö.

Pikainen soitto- ja viestirumba yrittäjinä toimiville ystäville ympäri Suomen niemeä osoittaa todeksi sen mitä jo oletinkin. Olitpa sitten valtion virkamies, työsuhteessa oleva työntekijä, yksinyrittäjä tai pienyrityksen toimitusjohtaja, voimavarat listautuvat samanlaisina. Perheen tuki, verkostot, osaaminen, joustavuus, terveys, lepo. Kaikille yhteistä on myös kiire. On kiire töissä, on kiire arjessa työn ulkopuolella. Etenkin yksinyrittäjät tuskailevat vapaa-ajan puuttumisella. Täytyy löytää oikeat mittasuhteet olla itselle armollinen sekä piiskuri. Huomaan jälleen olevani äärimmäisen onnekas, että minulla on mahdollisuus raivata aikaa itselleni.

Joustoa vaaditaan myös työnantajalta. Tai ennemmin puhuisin työn järjestelyistä ja fiksuista tavoista tehdä työtä sekä ajatella työntekemistä uudesta näkökulmasta. Työyhteisöni koostuu verkostoista, ei enää vain yhden toimistorakennuksen sisällä istuvista työkavereista. Voin sovitella etäpäiväni töiden ja perheen mukaan. Työnteon puitteet on hoidettu työnantajan toimesta moitteettomasti. Minulla on tarvittavat työ- ja apuvälineet, mahdollisuus kehittää osaamistani esim. koulutusten kautta, ympärillä osaava joukko erilaisia asiantuntijoita, työsuhde-etuja hyödynnettävänä. Parin minuutin taukojumppaohjelma tietokoneruudulta parin tunnin välein tuo kivaa ja luonnollista tauottamista työhön. Säädettävän pöydän ansiosta minun ei tarvitse istua koko työpäivää. Pieniä asioita, joista muodostuu toimiva kokonaisuus.

Työnteon ulkopuolisten puitteiden on myös oltava kunnossa. Perheen tuki on avainasemassa, mutta tärkeässä roolissa on myös omasta kunnosta ja terveydestä huolehtiminen. Täytyy syödä hyvin, liikkua aktiivisesti sekä muistaa jättää aikaa levähtämiselle. Levähtämisellä en tarkoita pelkästään nukkumista, vaikka riittävä uni onkin kaiken a ja o. Levähtäminen on minulle aikaa itselle. Talvisin se on hiihtämistä, kesällä moottoripyöräilyä, kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa liikkumista luonnossa. Ja lukemista. Dekkareita, omaelämänkertoja, historiikkeja, tietokirjoja ja tottahan toki ammattikirjallisuutta, olivatpa ne sitten blogien, artikkeleiden, opintomateriaalien tai kirjojen muodossa. Lukeminen on minulle myös osa oman ammattitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä.

181255_10151601879067696_144197430_n

Minulla työn ja vapaa-ajan välinen raja on jokseenkin hämärtynyt. Mietin vapaa-ajalla useasti työasioita. Matkoilla erilaisia yrityksiä nähdessä mieleen putkahtaa kehitysideoita. Miten hyvin mahtaa ollakaan työelämän laatu – asiat tuossa yrityksessä, jossa vastaanottovirkailija tervehtii minua iloisesti hymyillen? Kenelle voisin mainita ideasta kesäkahvilan sisustamisen suhteen? Menun voisin kädenkäänteessä kääntää englanniksi turisteja varten. Minkähänlainen investointi olisi tuolle pienelle matkailuyrittäjälle jos panostaisimme heidän opastuskyltteihin? Voi kassaneitoraukkaa, perehdyttäminen ei tainnut olla kovin perusteellista, kun hommat hieman takkuavat. Ajatuksia sinkoilee sinne tänne ja muistin sopukoihin vilahtelee mentaalimerkintöjä, joita täytyy myöhemmin hyödyntää omassa työssä. Minulle tämä on normaalia enkä koe stressaavani työasioista. Ammennan vain kokemuksista osaamista. Minulle se on voimavara, ei kuluerä.

 

Ammennetaan voimavaroja positiivisista asioista ja jätetään negatiiviset asiat eiliseen. Innokasta ja iloista kesää!

– Nina Mäki –

relaxing.jpg

 

 

Ohjaavatko prosessit toimintaamme – olemmeko me koneita?

Mikä kumma siinä on, että aina pitää ajatella jokainen tekeminen prosessina? Näin minä itse usein ajattelen, olenhan insinööri koulutukseltani!

kuva_jukka_koutaniemiJokaisen päivän, varsinkin arkipäivän tai työpäivän voi aloittaa rutiininomaisesti tekemällä aamutoimet tietyn kaavan eli prosessin mukaan. Sama toistuu työpaikalla, etenkin kun työskentelee tietokoneen kanssa. Siinä ei kannata mennä sooloilemaan ja kokeilemaan toimisivatko ohjelmat ja kirjautumiset satunnaisessa järjestyksessä. Itse olen oppinut, että varsinkin etäyhteyden kautta toimiessa on todella tärkeää saada kaikki välivaiheet tietokoneen avaamisesta, verkkoon ja sähköpostiin kirjautumisesta sekä muista tarpeellisista sovelluksista klikattua auki täsmälleen oikealla tavalla. Muutaman kokeilukerran jälkeen tuon prosessin oppii tekemään eikä sitä sen enempää tule pohdittua. Kannattaa tehdä vain samalla tavalla niin kaikki onnistuu.

Mitä sitten tapahtuu, kun jokin rutiiniprosessi ei toimikaan tai sitä pitää muuttaa? No, pelkohan siinä pukkaa päälle – miten nyt toimitaan ja kuinka tästä selvitään? Kokemus on onneksi opettanut myös sen, että kaikesta selviää! Jos ei itse selviä, niin kysymällä neuvoja ja apujoukkoja paikalle. Monesti jollain muulla on ollut sama ongelma edessään ja ratkaisumallikin tiedossa.

Joissain ammateissa ja toimialoilla on todella tärkeää noudattaa ennalta sovittuja käytäntöjä, kuten esim. turvallisuuteen liittyviä ohjeita. Siinä voi olla hengen lähtö lähellä, jos poiketaan prosessista. Tai toisaalla tuotannossa voi alkaa tulla ongelmia, jos laatuprosessia ei pystytä toteuttamaan. Tämän vuoksi on jokaisen ymmärrettävä miksi erilaisia prosesseja toiminnalle on etukäteen määritelty.

Etenkin uusia työntekijöitä perehdytettäessä on hyvä, että on olemassa valmiit toimintokuvaukset, joista uusi tulokas voi jopa omatoimisesti opetella talon tavoille. Perehdytysprosessia pitää silti muistaa valvoa. Eihän riitä, että uudelle osaajalle lykätään nippu papereita kouraan tai kerrotaan yrityksen sisäisen Intra-nettisivun sijainti, josta kaikki olennainen löytyy. Esimiesten tehtävä on valvoa, että asia on myös sisäistetty ja tarvittaessa kollegat ovat tulokkaan tukena.

Joissakin asioissa voidaan silti mennä liian pitkälle yksityiskohtien hionnassa, kun jokaisesta yksinkertaisestakin asiasta laaditaan prosessi(kuvaus). Sehän vain turhaan työllistää tekijöitä, kun muutoksen tullessa pitää uuden menetelmän opettelemisen lisäksi päivittää vanhentunut prosessikuvaus ohjeineen. Kannattaa siis tarkoin harkita kuinka pitkälle tekemisiään suunnittelee tietyn valmiin mallin mukaan – tämä pätee muuten myös vapaa-ajan tekemisiin!

Koneet (esim. tietokoneet ja robotit) toimivat enimmäkseen perinteisen prosessinomaisesti, joten niitä pitää käskyttää tarkkaan, ettei tietokone pääse tekemään virheitä. Ihminen on kuitenkin kaiken taustalla eli loppujen lopuksi hän on koneelle tai robotille ohjeet laatinut ja koodannut. Silloin, virheen sattuessa, tilannetta kutsutaan ”inhimilliseksi erehdykseksi”, kun jokin prosessissa meni pieleen ja taustalta usein paljastuu ihmisen tekemä poikkeus tai muutos prosessista.

Tulevaisuudessa ja osittain jopa nykyisinkin pitää koneille antaa mahdollisuuksia tehdä myös itsenäisesti päätöksiä. Silloin tarvitaan tekoälyksi kutsuttua tekniikkaa. Tällaiselle tekoälylle on tarvetta esim. robottiautoissa ja muissakin mahdollisimman itsenäisesti toimivissa järjestelmissä, jotka voivat jopa oppia uudenlaisia toimintatapoja ja ratkaista eteen tulevia haasteita. Koneiden laskentakyky ja nopeus tuovat digitalisaation myötä helpotusta meidän kaikkien ympärillämme toimiviin prosesseihin.

Mitä hyötyä itse kullekin on tällaisesta prosessiajattelusta? Minulle itselleni se ainakin antaa mahdollisuuden pohtia kaikkea tekemisiäni pienemmissä osissa ja samalla tulee mietittyä, että voisiko asiat tehdä helpommin, nopeammin, vähemmillä resursseilla tai vaikka jättää joitain vaiheita kokonaan pois? Jatkuvan kehittämisen tavoin ja pienin askelin prosessit hioutuvat ja paranevat. Turhat välivaiheet jäävät pois ja lopputuloksesta tulee usein entistä ehompi.

Hyvää kesää kaikille omiin prosesseihinne!

Terveisin Jukka

Minkälainen sinun työpäiväsi on?

Lapin Työelämä 2020 –alueverkosto on käynnistänyt #Mitätöissä –kampanjan, johon minäkin olen osallistunut ja toivon, että mahdollisimman moni lappilainen osallistuu. Tavoitteena on saada läpileikkaus 2010-luvun lappilaisesta työelämästä ja jakaa tietoa erilaisista töistä ja työkäytännöistä työtä tekevien itsensä kertomana. (http://tyoelama2020.fi/ajankohtaista/kampanjat/made_by_finland/kerro_tyopaivastasi).

Henna 2
”Etätyöpäivänä koen olevani enemmän läsnä.”

Tässä minun eräs marraskuinen työpäivä viime vuoden puolella:

Teen tänään töitä etänä, kotoa käsin. Minulle etätyöpäivät ovat hyvin tehokkaita, sillä tykkään työskennellä rauhallisessa ympäristössä erityisesti silloin, kun minun pitää keskittyä tuottamaan jotakin kirjallista. Siksi myös työpäiväkirjoitus on helpoin tehdä näin etätyöpäivänä tai kuten eräs työkaverini sanoi läsnäolopäivänä. Kyllä, koen, että olen tällaisina työpäivinä myös enemmän läsnä.

Päiväni alkoi puhelulla, jolla valmisteltiin Pohjois-Pohjanmaan alueelle tulevaa kilpailutusta yhteistyökumppanin kanssa. Työalueenihan kattaa koko Pohjois-Suomen sillä luotsaan yhdessä tiimini kanssa koko Pohjois-Suomea koskevaa hanketta.

Päivä jatkui ESR-hankkeeseen kuuluvalla seurantaraportin kirjoittamisella, jonka olin aloittanut jo kuukautta aikaisemmin jälleen etätyöpäivänä. Hankkeessa tehdään säännöllisin väliajoin väliraportit ja ne on aina hyvä tehdä tällaisina etätyöpäivinä, jolloin saa kerralla valmista. Raportoinnin osalta työtäni helpottaa koko tiimin ylläpitämä työkirja, josta näen koko alueen osalta mitä seuranta-ajanjakson aikana on tehty.

Tekeminenhän ei ole aina vain hanketilaisuuksien järjestämistä. Hankkeen maksatushakemukseen liitetään myös hankkeeseen osallistuneiden yritysten tiedot, jokainen yksitellen ja hetkihän siinä vierähti, kun sata yritystä tuli tällä kertaa syötettyä. Saipahan ainakin aivot hetken levätä.

Meillä on hankkeen ympärille kerätty eri ELY-keskusten ja TE-palveluiden toimijoista muodostuva ns. yhteistyö -työryhmä ja valmistelin päivän aikana tämän työryhmän seuraavan kokouksen asialistaa ja esitystä. Kokosin esitykseen kaikkien alueiden tulevat suunnitelmat ja laitoin materiaalin tiimilleni kommentoitavaksi.

Kotoa päin onnistuu myös loistavasti Skype palavereiden pitäminen ja tällä kertaa juttelin Marko Kestin kanssa, hänen tuottamastaan Excel –työkalusta yrityksille, minkä avulla yritykset voivat mm. laskea minkälainen vaikutus on poissaolojen pienentämisellä yrityksen käyttökatteeseen. Tarkoituksemme on hankkeessa testata työkalua laajemminkin ja hieman vielä vaatii, että pääsen siihen itsekin paremmin sisälle.

Tammikuussa meillä on tulossa sekä aamukahvitilaisuus että valmennuskokonaisuus Leville. Valmistelin nyt kyseisen valmennuksen markkinointia tekemällä siitä Facebook –tapahtuman ja kirjoittamalla uutiskirje –pohjan. Lisäksi tein joitakin valmisteluja liittyen myös tulevaan aamukahvitilaisuuteen ja olin puhelimitse yhteydessä mm. alueen yhteistyökumppaniin. Yhteistyöllä saamme tilaisuuksiimme paljon enemmän vaikuttavuutta ja tilaisuudet vastaavat paremmin yritysten tarpeita.

Etätyöpäivänä viestittely tapahtuu monien eri kanavien kautta. Käytän sähköpostin lisäksi, Lynciä, Twitteriä ja Facebookia sekä Yammeria. Meillä on siis loistavat sähköiset työkalut, jotka kyllä helpottavat työntekoa silloin kun toimivat.

Tällaisia asioita sisälsi minun työpäiväni ja seuraavaksi lähden verkostoitumaan henkilöstöalan muiden toimijoiden ja osaajien kanssa ja edistän siten omaakin osaamistani.

Käyhän sinäkin kertomassa omasta työpäivästä osoitteessa www.facebook.com/mitatoissa

Terveisin Henna

Työnteko muuttuu – on aina muuttunut

Vierailevana bloggaajana tänään Martti Kankaanranta:

mk
”Lääke muutokseen on valppaus ja intohimo uuden oppimiseen – kaiken aikaa, koska muutos yltää myös sinun tasolle, varmasti!”

Volkswagenin johtokunnan puheenjohtaja kirjoitti jo 25 vuotta sitten työelämän tulevasta valtavasta murroksesta, joka on väistämättä edessä. Työ on ollut aina muutoksessa. Näin todettiin Lapin Yrittäjien ja Yritykset kehittämispolulle –projektin vastikään Torniossa järjestämässä Uuden Työelämän Trendit –seminaarissa, jossa  asiantuntijat ja yrittäjät linjasivat työelämän muutosta.  Todettiin, että tekniikan kehitys, tuotavuuden nousu ja kasvava vauraus pakottaa muutoksiin. Työpaikkojen syntyminen pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, sekä yksinyrittäjyyden nopea kasvu on pitkälti tulosta edellä mainituista asioista.

Se, miten työn ilo, tehokas työaika ja taloudelliset tulokset optimoidaan on avainkysymys myös tuottavuuden kasvussa. Henkilöstötuottavuuden teorian onnistunut istuttaminen käytäntöön, työyhteisöihin, tulee olemaan merkittävä kilpailutekijä. Tässä muutamia käytännön esimerkkejä: Kun etätyö yleistyy ja projektit ovat maailmalla mobiili –pohjaisesta työajanseurannasta on suuri hyöty, ja tiedot menevät reaaliaikaisesti palkanlaskentaan.  Skype –kokoukset  yrityksissä ovat päivittäisiä.  Lean –johtamisfilosofia valtaa alaa niin tuotanto- kuin palvelualan yrityksissä.

Uusia työtapoja käyttöön ottaneiden yritysten kokemukset ovat olleet hyviä, mutta uuden tekniikan ja toimintatapojen muutos yrityksissä ei ole koskaan ongelmatonta. Muutoksen isoin jarru on ihminen tottumuksineen.  Nuoret ovat valmiimpia ottamaan käyttöön ja omaksumaan uudet tavat toimia.  Yrityksessä ja muissa työyhteisöissä sisäinen innovointi koko porukalla on tärkeässä roolissa uudistusten läpiviennissä ja hyväksymisessä.

Alussa mainitussa 25 vuotta vanhassa artikkelissa todettiin, että koulujen pitäisi paneutua enemmän valmentamaan ihmisiä siihen, miten he voisivat käyttää luovasti omaa vapaa-aikaansa, kun koulujemme tarkoituksena on miltei yksinomaan kouluttaa tulevaa työntekijäpolvea. Tarvitaan radikaalia uudelleenajattelua tavoissa, joilla työnteko ja vapaa-aika organisoidaan. Edelleen artikkelissa todettiin, että työttömyyden poistaminen ja nykyisen hyvinvoinnin säilyttäminen yhtä aikaa on samaa kuin yrittäisi neliöidä ympyrää – se on mahdotonta.  Nykyiset työttömyysluvut niin Suomessa kuin muualla näyttävät osoittavan tähän suuntaan.

Digitalisaation megatrendi, kaikki laitteet yhteydessä internettiin, muuttaa tekemistä ja luo isoja haasteita myös turvallisuuden takaamiseksi. Maailma kehittyy ja työn tuottavuus nousee tästä eteenpäinkin.  Edellä mainittu kommentti työttömyyden poistamisen ja nykyisen hyvinvoinnin säilyttämisen mahdottomuudesta edellyttää myös oikeasuuntaisia poliittisia päätöksiä ja uusia tulonjaon periaatteita on kehitettävä.  Vain muutos on mahdollisuus.  Tässä on siis kysymys myös poliittisten päättäjien viisaudesta tehdä päätöksiä, joiden seurauksena työt eivät katoa, vaan työllisyys paranee ja investoinnit elpyvät.

Työ muuttuu – muuttuvatko pelisäännöt ja asenteet! Kilpailukykyä ja vaurautta mitataan vielä perinteisesti bruttokansantuotteen muutoksella, työtuntien määrällä ja työn tuottavuudella. Työnteon tapahtunut ja jatkuva pitkälti teknisestä kehitystä johtuva raju muutos edellyttää vanhentuneista mittareista luopumista, työtuntimittarista tulisi päästä eroon ja bkt-mittarikin kuvaa huonosti hyvinvointia. Asenteiden ja pelisääntöjen on muututtava, koska työ muuttuu. Suomessa tarvitaan pikaisia työelämän rakennemuutoksia. Olemme tässä asiassa selvästi muita Pohjoismaita jäljessä.

Martti Kankaanranta

 

”Hei, minulla olisi idea”

ekaterina-myller
Ekaterina Piiraista kiinnostavat erityisesti mikroyritykset ja yksinyrittäjät.

”Hei, minulla olisi idea”,
huikkaat iloisesti esimiehellesi mielessäsi ajatus siitä miten asiakaspalvelua voitaisiin kehittää.  – Todella hieno juttu, mutta minulla on nyt kiire, katsotaanko myöhemmin?

Pian asia kuitenkin unohtuu, huuhtoutuu pikkuhiljaa kummankin osapuolen mielestä. Ehkä se nousee esille taas kehityskeskustelujen yhteydessä, mutta se ei kuitenkaan saa huomiota osakseen, sitä vähätellään. Mitäpä tavallisella työyhteisön edustajalla olisi annettavaa enempää kuin moitteeton työpanos ja hyvä jos sekin ilman pitempiä sairauspoissaolojaksoja.

Kuulostaako tutulta? Sinulla, tavallisella työntekijällä olisi ajatuksia yrityksen prosessien, tuotteiden tai palveluiden kehittämisestä, mutta äänesi ei kuulu. Tai esimies, painiskeletko yksin tuotteistamiseen liittyvän kokonaisuuden kanssa, kun työntekijää kuuntelemalla voisi asiaa helpottaa?

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että työyhteisön kuunteleminen ja työntekijän vaikutusmahdollisuudet vaikuttavat positiivisesti yrityksen työelämän laatuun ja tuottavuuteen. Työn tehokkuus näyttää paranevan selvästi, jos työntekijällä on vaikutusvaltaa työhönsä.

Myös LEAN-ajattelussa, joka tavoittelee parasta mahdollista lopputulosta ilman että resursseja tuhlataan liikaa, uskotaan siihen, että työtekijät tietävät itse parhaiten miten tietty tehtävä voidaan suorittaa tehokkaammin.

”Miksi ratkaisisimme kaikki ongelmat johtokunnan pöydässä istuvien kahdentoista henkilön voimin, kun meillä on 78 toimistossa ympäri maata 30 000 henkilöä, jotka voivat auttaa meitä? ” kysyy, USA:n PricewaterhouseCoopers:in innovaatiojohtaja kirjoituksessaan Viisi opetusta innovaatioiden ja yrittäjyyden ohjaamiseen.

PricewaterhouseCooper on globaali tilintarkastusyritys, joka on ollut seitsemän kertaa FORTUNEn 100 parasta työpaikkaa -listalla. Sen johtajat pyrkivät jatkuvasti tekemään työntekijöistään innovatiivisempia ja yrittäjähenkisempiä. Heidän ponnistuksensa jatkuvan innovaation mallin luomiseksi, jossa keskiössä ovat henkilöstön ajatukset, on johtanut kiihtyvään kasvuun ja tuottoon.

Myös Suomesta löytyy inspiroivia malleja työyhteisön kuuntelemisesta. Esimerkiksi Affecto Finlandissa on käytössä intraan luotu ideavinkkari-aloitelaatikko, jonka lähtökohtana on läpinäkyvyys: kaikki ideat ovat julkisia ja jokaisella on mahdollisuus kommentoida toisten kirjaamia ideoita. Leanware:ssä pidetään kaksi kertaan kuukaudessa toimitusjohtajan kyselytunti, johon kaikilla on mahdollisuus lähettää joko nimellään tai nimettömästi kysymyksiä, ideoita tai palautetta etukäteen pulinaboxin kautta.

Sinisen Meteoriitin toimitusjohtajalla on puolestaan viiden päivän palvelulupaus, joka tarkoittaa sitä, että mikä tahansa toimitusjohtajalle esitetty asia hoidetaan viiden työpäivän sisällä. Pipelife Finlandissa henkilökunnalla on taas mahdollisuus varata lounas- tai illallisaika toimitusjohtajan kanssa, jolloin keskustellaan pääsääntöisesti henkilön itse tärkeiksi kokemista asioista.

Visma Solutionsissa henkilöstöä kuunnellaan toteuttamalla joka keskiviikko Employee Mood Index -kysely, jonka yhteydessä jokainen voi anonyymisti kertoa tunnelmistaan asteikolla 1–5 sekä antaa vapaamuotoista palautetta, joka välitetään johtoryhmälle torstaina ja se käydään läpi joka toinen perjantai.

Minkälainen kuuntelemisen käytäntö sopisi juuri sinun yritykseesi?

Ekaterina Piiraine

Työelämän laatuun panostaminen on yrityksesi tärkein investointi

nurminen-henna-1
Henna Nurmisen mielestä henkilöstö on yrityksen voimavara.

Politiikan kuuma peruna on tällä hetkellä yhteiskuntasopimus, jossa kilpailukyvyn parantamisen lääkkeet ovat mm. työajan pidentäminen ja lomarahojen pienentäminen. Samanaikaisesti yrityksissä pidetään YT-neuvotteluja, joista nyt tuoreimpana VR:n ilmoitus irtisanoa yli 200 henkilöä.

Voisiko asioita ratkoa myös toisin?

Kaikki tiedämme sen, että menestyvä liiketoiminta ja kilpailukyky syntyvät työelämän laadusta. Hyvä työn organisointi ja innovatiivinen työympäristö, onnistuneet rekrytoinnit ja perehdyttäminen sekä hyvä johtaminen ja kehittämisen meininki ovat työelämän laadun avaintekijöitä. Ne ovat oikeita lääkkeitä Suomen kilpailukyvyn parantamiseen.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet sen, että työelämän laatuun panostaminen on yrityksen tärkein investointi. Kun yrityksessä panostetaan työelämän laatuun, on tutkittu, että tuottavuus työtuntia kohden nousee yli 6 %:a. Lapin yliopiston tutkimusjohtaja Marko Kesti on tieteellisesti todentanut väitöstutkimuksessaan, että henkilöstölähtöisellä prosessikonsultoinnilla parannetaan sekä työelämän laatua että tuottavuutta. Asettamalla henkilöstökehittämisen tavoitteet, toteuttamalla kehittämisprosessi, jossa henkilöstö osallistuu työn sujuvuuden parantamiseen  ja niin että, parannukset toteutetaan yhdessä esimiehen ja ryhmän jäsenten kanssa, saadaan paras tulos aikaiseksi, kirjoittaa Kesti blogissaan. Eli tärkeintä on tehdä asioita yhdessä.

Askelia yrityksen kehittämispolulla kannattaa ottaa niin, että ensin tarkistaa omaa ajattelutapaansa suhteessa työelämän laatuun. Kaikki lähtee liikkeelle siitä perusoivalluksesta, että iloinen työntekijä tuo yritykselle enemmän euroja kuin naama mutrussa oleva. Tämän jälkeen kannattaa kartoittaa yrityksen nykytila, hyödyntäen esimerkiksi Marko Kestin laskelmia. Kehittämiskohteita kannattaa poimia 1-3 kohdetta, joihin lähdetään panostamaan. Määritellään kehittämiskohteelle tavoite ja tehdään kehittämistyötä yhdessä henkilöstön kanssa.

Työelämän laatuun satsaaminen ei ole ainoastaan johtajan työtä, mutta kehittämistyön vetovastuu on hänellä osallistaen koko henkilöstön. Edetään hommassa askel kerrallaan.

On hyvä muistaa, että hyvän työelämän laadun ylläpito ja parantaminen on hidasta ja hivuttavaa rakentamista, joka ei välttämättä heti näy työn arjessa. Tämän ovat huomanneet kaikki menestyvät yritykset.

Apuna työelämän kehittämisessä yrittäjälle on useita tahoja, kuten erilaiset hankkeet ja julkiset yrityspalvelutoimijat. Hankkeet tosin mielletään usein vain hankkeiksi, jotka eivät jätä jälkeensä mitään ja niihin osallistuvat aina samat yritykset. No ehkä ne ovat juuri ne menestyneet yritykset?

Kolmen ELY-keskuksen ESR –rahoitteinen hanke tarjoaa sinulle mahdollisuuden saada yrityksesi kehittämispolulle. Kyllä olemme yksi hanke muiden joukossa, mutta haluamme, että tästä hankkeesta sinulle jää kättä pidempää. Kuten edellä kuvasin, työelämän laatuun panostamista tehdään askel kerrallaan ja me autamme sinua niiden askelien ottamisessa. Haastankin nyt jokaista yritystä laajentamaan omaa ajattelutapaansa ja miettimään mihin oikeasti kannattaa satsata: myyntiin ja markkinointiin niin kuin aina ennenkin vai siihen, että sitä tekee osaava ja hyvinvoiva henkilöstö.

Usko pois, kehittäminen kantaa kasvuun!

Henna Nurminen