Voimavaratekijät

Hiking at PyhätunturiTänään minulla on etäpäivä. Istun ulkona riipputuolissa siemaillen aamukahvia, läppäri tukevasti sylissä. Aurinko kutittelee lämpimästi varpaita. Linnut keskustelevat innokkaasti keskenään. On perjantai. Ajatukset vievät välillä haaveilemaan riippukeinusta omenapuiden katveessa ja dekkarin lukemisesta. Huomenna sille on aikaa. Saan siitä mukavan kimmokkeen aloittaa päivän työt.

Tällä viikolla olen syventynyt kirjoituksiin voimavaratekijöistä. Tekstit vilisevät viittauksia työn ja vapaa-ajan yhdistämisestä ja lähinnä sen vaikeudesta. Miten erottaa työaika ja vapaa-aika, kun työpaikka on samalla koti? Miten yhdistää erilaiset roolit uupumatta? Puhutaan mm. perhemyönteisestä toimintakulttuurista sekä joustavista tavoista tehdä työtä. ’Smart Working’ – termi leviää kulovalkean lailla. Minullakin on monta eri roolia. Olen perheen äiti, puoliso, ystävä, kollega, työyhteisön jäsen, kehittäjä, organisaattori, elinikäinen oppija, vapaaehtoistyöntekijä, seura-aktiivi jne. jne. jne. Vaikeuskerrointa lisää se, että kotini ja työpaikkani välillä on matkaa reilut 200km. Käytännössä asun siis viikot Kainuussa ja viikonloput vietän kotonani Pohjois-Pohjanmaalla. Yhden päivän viikossa voin tehdä etänä työtä kotoa käsin. Jo perinteisen työaikakirjanpidon vuoksi on tehtävä selkeä aikataulutus töiden suhteen. Minulla on kotona tietty työtila ja varsinaisen työpäivän päätteeksi kerään työvälineet pois. Työnantajan näkökulmasta olen etätyössä, kun teen työtä kotona, perheen näkökulmasta taas etätyötä ovat ne päivät, kun olen poissa kotoa, siis suurimman osan viikosta. Työni vaatii näin paljon myös perheeltäni. Heidänkin on joustettava ja luovittava aikataulujen suhteen. Ihan helppoa sekään ei aina ole, koska mieheni tekee 3-vuorotyötä. Sumplimista, joustamista, luottamista, yhteen hiileen puhaltamista, sitä kaikkea se vaatii, aivan niin kuin kaikki tiimityö.

Pikainen soitto- ja viestirumba yrittäjinä toimiville ystäville ympäri Suomen niemeä osoittaa todeksi sen mitä jo oletinkin. Olitpa sitten valtion virkamies, työsuhteessa oleva työntekijä, yksinyrittäjä tai pienyrityksen toimitusjohtaja, voimavarat listautuvat samanlaisina. Perheen tuki, verkostot, osaaminen, joustavuus, terveys, lepo. Kaikille yhteistä on myös kiire. On kiire töissä, on kiire arjessa työn ulkopuolella. Etenkin yksinyrittäjät tuskailevat vapaa-ajan puuttumisella. Täytyy löytää oikeat mittasuhteet olla itselle armollinen sekä piiskuri. Huomaan jälleen olevani äärimmäisen onnekas, että minulla on mahdollisuus raivata aikaa itselleni.

Joustoa vaaditaan myös työnantajalta. Tai ennemmin puhuisin työn järjestelyistä ja fiksuista tavoista tehdä työtä sekä ajatella työntekemistä uudesta näkökulmasta. Työyhteisöni koostuu verkostoista, ei enää vain yhden toimistorakennuksen sisällä istuvista työkavereista. Voin sovitella etäpäiväni töiden ja perheen mukaan. Työnteon puitteet on hoidettu työnantajan toimesta moitteettomasti. Minulla on tarvittavat työ- ja apuvälineet, mahdollisuus kehittää osaamistani esim. koulutusten kautta, ympärillä osaava joukko erilaisia asiantuntijoita, työsuhde-etuja hyödynnettävänä. Parin minuutin taukojumppaohjelma tietokoneruudulta parin tunnin välein tuo kivaa ja luonnollista tauottamista työhön. Säädettävän pöydän ansiosta minun ei tarvitse istua koko työpäivää. Pieniä asioita, joista muodostuu toimiva kokonaisuus.

Työnteon ulkopuolisten puitteiden on myös oltava kunnossa. Perheen tuki on avainasemassa, mutta tärkeässä roolissa on myös omasta kunnosta ja terveydestä huolehtiminen. Täytyy syödä hyvin, liikkua aktiivisesti sekä muistaa jättää aikaa levähtämiselle. Levähtämisellä en tarkoita pelkästään nukkumista, vaikka riittävä uni onkin kaiken a ja o. Levähtäminen on minulle aikaa itselle. Talvisin se on hiihtämistä, kesällä moottoripyöräilyä, kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa liikkumista luonnossa. Ja lukemista. Dekkareita, omaelämänkertoja, historiikkeja, tietokirjoja ja tottahan toki ammattikirjallisuutta, olivatpa ne sitten blogien, artikkeleiden, opintomateriaalien tai kirjojen muodossa. Lukeminen on minulle myös osa oman ammattitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä.

181255_10151601879067696_144197430_n

Minulla työn ja vapaa-ajan välinen raja on jokseenkin hämärtynyt. Mietin vapaa-ajalla useasti työasioita. Matkoilla erilaisia yrityksiä nähdessä mieleen putkahtaa kehitysideoita. Miten hyvin mahtaa ollakaan työelämän laatu – asiat tuossa yrityksessä, jossa vastaanottovirkailija tervehtii minua iloisesti hymyillen? Kenelle voisin mainita ideasta kesäkahvilan sisustamisen suhteen? Menun voisin kädenkäänteessä kääntää englanniksi turisteja varten. Minkähänlainen investointi olisi tuolle pienelle matkailuyrittäjälle jos panostaisimme heidän opastuskyltteihin? Voi kassaneitoraukkaa, perehdyttäminen ei tainnut olla kovin perusteellista, kun hommat hieman takkuavat. Ajatuksia sinkoilee sinne tänne ja muistin sopukoihin vilahtelee mentaalimerkintöjä, joita täytyy myöhemmin hyödyntää omassa työssä. Minulle tämä on normaalia enkä koe stressaavani työasioista. Ammennan vain kokemuksista osaamista. Minulle se on voimavara, ei kuluerä.

 

Ammennetaan voimavaroja positiivisista asioista ja jätetään negatiiviset asiat eiliseen. Innokasta ja iloista kesää!

– Nina Mäki –

relaxing.jpg

 

 

Minkälainen sinun työpäiväsi on?

Lapin Työelämä 2020 –alueverkosto on käynnistänyt #Mitätöissä –kampanjan, johon minäkin olen osallistunut ja toivon, että mahdollisimman moni lappilainen osallistuu. Tavoitteena on saada läpileikkaus 2010-luvun lappilaisesta työelämästä ja jakaa tietoa erilaisista töistä ja työkäytännöistä työtä tekevien itsensä kertomana. (http://tyoelama2020.fi/ajankohtaista/kampanjat/made_by_finland/kerro_tyopaivastasi).

Henna 2
”Etätyöpäivänä koen olevani enemmän läsnä.”

Tässä minun eräs marraskuinen työpäivä viime vuoden puolella:

Teen tänään töitä etänä, kotoa käsin. Minulle etätyöpäivät ovat hyvin tehokkaita, sillä tykkään työskennellä rauhallisessa ympäristössä erityisesti silloin, kun minun pitää keskittyä tuottamaan jotakin kirjallista. Siksi myös työpäiväkirjoitus on helpoin tehdä näin etätyöpäivänä tai kuten eräs työkaverini sanoi läsnäolopäivänä. Kyllä, koen, että olen tällaisina työpäivinä myös enemmän läsnä.

Päiväni alkoi puhelulla, jolla valmisteltiin Pohjois-Pohjanmaan alueelle tulevaa kilpailutusta yhteistyökumppanin kanssa. Työalueenihan kattaa koko Pohjois-Suomen sillä luotsaan yhdessä tiimini kanssa koko Pohjois-Suomea koskevaa hanketta.

Päivä jatkui ESR-hankkeeseen kuuluvalla seurantaraportin kirjoittamisella, jonka olin aloittanut jo kuukautta aikaisemmin jälleen etätyöpäivänä. Hankkeessa tehdään säännöllisin väliajoin väliraportit ja ne on aina hyvä tehdä tällaisina etätyöpäivinä, jolloin saa kerralla valmista. Raportoinnin osalta työtäni helpottaa koko tiimin ylläpitämä työkirja, josta näen koko alueen osalta mitä seuranta-ajanjakson aikana on tehty.

Tekeminenhän ei ole aina vain hanketilaisuuksien järjestämistä. Hankkeen maksatushakemukseen liitetään myös hankkeeseen osallistuneiden yritysten tiedot, jokainen yksitellen ja hetkihän siinä vierähti, kun sata yritystä tuli tällä kertaa syötettyä. Saipahan ainakin aivot hetken levätä.

Meillä on hankkeen ympärille kerätty eri ELY-keskusten ja TE-palveluiden toimijoista muodostuva ns. yhteistyö -työryhmä ja valmistelin päivän aikana tämän työryhmän seuraavan kokouksen asialistaa ja esitystä. Kokosin esitykseen kaikkien alueiden tulevat suunnitelmat ja laitoin materiaalin tiimilleni kommentoitavaksi.

Kotoa päin onnistuu myös loistavasti Skype palavereiden pitäminen ja tällä kertaa juttelin Marko Kestin kanssa, hänen tuottamastaan Excel –työkalusta yrityksille, minkä avulla yritykset voivat mm. laskea minkälainen vaikutus on poissaolojen pienentämisellä yrityksen käyttökatteeseen. Tarkoituksemme on hankkeessa testata työkalua laajemminkin ja hieman vielä vaatii, että pääsen siihen itsekin paremmin sisälle.

Tammikuussa meillä on tulossa sekä aamukahvitilaisuus että valmennuskokonaisuus Leville. Valmistelin nyt kyseisen valmennuksen markkinointia tekemällä siitä Facebook –tapahtuman ja kirjoittamalla uutiskirje –pohjan. Lisäksi tein joitakin valmisteluja liittyen myös tulevaan aamukahvitilaisuuteen ja olin puhelimitse yhteydessä mm. alueen yhteistyökumppaniin. Yhteistyöllä saamme tilaisuuksiimme paljon enemmän vaikuttavuutta ja tilaisuudet vastaavat paremmin yritysten tarpeita.

Etätyöpäivänä viestittely tapahtuu monien eri kanavien kautta. Käytän sähköpostin lisäksi, Lynciä, Twitteriä ja Facebookia sekä Yammeria. Meillä on siis loistavat sähköiset työkalut, jotka kyllä helpottavat työntekoa silloin kun toimivat.

Tällaisia asioita sisälsi minun työpäiväni ja seuraavaksi lähden verkostoitumaan henkilöstöalan muiden toimijoiden ja osaajien kanssa ja edistän siten omaakin osaamistani.

Käyhän sinäkin kertomassa omasta työpäivästä osoitteessa www.facebook.com/mitatoissa

Terveisin Henna

Etänä, lähinä, ihan omannäköisesti joustaen

teea-ely-closer
”En pelkästään haaveile, vaan toteutan oman näköistäni joustavaa työtä.”

Vaihdoin työpaikkaa viime kesän aikana, noin kolmatta kertaa aikuisen työurani aikana. En siis ole kovin rutinoitunut tällaisiin suuriin mullistuksiin! Työpaikan vaihdos onkin herättänyt minussa monenlaista reflektointia itsestäni ja mm. tavastani tehdä työtä. Tässä kirjoituksessa pohdin tämän päivän työntekoa asiantuntijatyössä – lähinä, etänä vaiko jollakin muulla tavalla joustaen?

Muutama sana etätyöstä:

Etätyö on työtä, jossa työ tehdään tietotekniikan avulla siellä, missä se työntekijän ja työnantajan kannalta kulloinkin on tarkoituksenmukaisinta.

Etätyön edistämisessä on kysymys innovatiivisten, tuottavien ja humaanien työnjärjestelyjen tukemisesta.

Etätyö perustuu luottamuksen ja vastuun tasapainoiseen suhteeseen. Perinteisen, usein työn ulkoisiin puitteisiin kohdistuvan valvonnan ja ohjauksen sijasta joudutaan keskittymään työn sisältöön ja tuloksiin. Vastuun antaminen ja luottamuksen osoittaminen vahvistaa tyypillisesti työntekijän sitoutumista työhön.

Kaikki työ ei tietenkään ole muutettavissa etätyöksi, eikä ole tarpeenkaan, sillä perinteisissä työn tekemisen paikoissa ja muodoissa on paljon hyvää. Päivä viikossa tai kaksi päivää kuussa – etätyön määrä voi vaihdella tilanteen mukaan. Työnteon eri muotojen joustava yhdisteleminen parhaita puolia yhdistellen tuokin suurinta hyötyä. Olennaista on, että joustavuutta haetaan molempien osapuolten, sekä työnantajan että työntekijän ehdoilla, mahdollisimman suurta tasapuolisuutta tavoitellen.

Etätyö ei tarkoita vuorovaikutuksen heikentymistä. Tutkimusten valossa näyttää ilmeiseltä, että ajoittainen irrottautuminen sosiaalisesta kanssakäynnistä ja työpaikan moninaisista rutiineista parantaa olennaisesti keskittymismahdollisuuksia ja juuri tätä kautta tuo lisää tuottavuutta työhön.
(Lähde: TEM: Etätyöopas työnantajille: http://docplayer.fi/971683-Etatyoopas-tyonantajille.html)

Me Naiset (10/2014: http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/etatyopaiva_hyva_vai_huono_idea) listasi etätyön parhaiksi puoliksi seuraavaa: Se säästää aikaa ja rahaa. Sinulla on työrauha. Sinulla on valinnanvapaus. Homma ei ole myöskään aikaan sidottua. Kotona voit myös valita vapaasti, minkälaisessa asennossa työskentelet. Myös työasu on vapaavalintainen.

Huonojakin puolia löytyy: Vaarana on eristäytyä. Ei saa kunnollista palautetta. Tehtävänantojen ymmärtäminen saattaa olla vaikeampaa. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen työkavereiden kanssa on hankalampaa. Kotona keskeytyksiä aiheuttavat mahdollisesti kiljuvat kakarat ja pölisevä puoliso. Lisäksi siellä on myös runsaasti houkutuksia. Missä menee kodin ja työn raja? Jos töitä tekee jatkuvasti kotosalla, alkaa nopeasti unohtaa, että se on paikka, jossa pitäisi pystyä myös rentoutumaan.

Usein etätyöstä tehdään sopimus, vaikka se ei olekaan pakollinen (ks. esim. Turre Legal: https://www.turre.com/etatyosopimus-miksi-ja-miten/). Etätyösopimuksessa voidaan sopia esim. siitä, mikä on etätyön määrä päivinä viikossa, kuukaudessa tai vaikkapa 3 kk jaksossa – ja onko viikossa päiviä, jolloin etätyötä ei voi tehdä ollenkaan.

Joustavampaa työtä – juuri minun näköistäni?

Itse olen huomannut kesän ja syksyn aikana, että etätyön sijasta haaveilen etätyö-lähityö -dikotomiaa joustavammasta työtä. Uutena työntekijänä viihdyn hyvin työpaikalla oppimassa substanssin lisäksi organisaatiokulttuurin piirteitä, tutustumassa työkavereihin ja saamassa perehdytystä tehtäviini. Työpaikallani on käytössä työajan liukumat sekä aamusta että iltapäivästä kuten myös etätyömahdollisuus siitä erikseen sovittaessa. En kuitenkaan osaa (ainakaan vielä) käyttää näitä riittävästi hyväkseni tukeakseni luontaista työn tekemisen tyyliäni. Kaipaan ihan omannäköistäni työn jouston mallia.

Joustava työ on sekä työntekijää että työnantajaa hyödyttävää. Työterveyslaitoksen psykologi Anna Tienhaaran (HS 8/2015: http://www.hs.fi/ura/a1305974178405) mukaan joustoa työpäiviin halutaan perinteisesti lasten takia, mutta yhä enemmän myös ikääntyvien vanhempien huolehtimiseen ja yleisesti työn ulkopuolisen elämän elämiseen. Työnantajan kannattaakin joustaa, koska mitä enemmän työntekijä pystyy vaikuttamaan työhönsä, sitä tyytyväisempi hän on. Joustomahdollisuudet lisäävät tutkitusti myös motivaatiota, sitoutumista ja tehokkuutta.

Mistä minä sitten haaveilen? Elämäni vuorotyöläisen puolisona ja kolmen alakouluikäisen, aktiivisen ja harrastavaisen lapsen vanhempana on juuri niitä ruuhkavuosia, joista kyllä puhutaan – mutta joita hyvin vähän työpaikoilla tai yhteiskunnassa laajemminkin huomioidaan.

Olen aamulla töissä klo 8.30, sillä olen käynyt uimassa. Mieheni hoitaa lasten kouluunlähdön varmistelut tänään, vapaapäivänään. Iltapäivällä joudun lähtemään töistä – kesken erittäin kiinnostavan jutun jota olen työstämässä – jo klo 15, jotta ennätän hotkaista jotain suuhuni ja kuskata yhden lapsen treeneihin, kun mieheni kuskaa kahta muuta lasta eri harrastuksiin. Koppaan lapsen autoon ja vien treeneihin kaupungin toiselle laidalle klo 16.30. Kiirettä pitää, ruuhka-aikaan! Mutta kun pääsemme perille, on minulla 1,5 tuntia ”omaa aikaa” – istua autossa, käydä kaupassa, lähteä juoksulenkille, ajaa ruuhkassa ees-taas kotiin? Ei, minä kaivan kannettavan tietokoneeni esiin, otan mukavan asennon ja ryhdyn töihin. Puolitoista tuntia kiinnostavan aiheen parissa sujahtaa nopeasti ilman häiriöitä, ja saan päivällä kesken jääneen homman valmiiksi. Hyvä ja rauhallinen mieli rentoutua loppuilta kotona, auttaa lapsia läksyissä ja kokkailla maittavaa iltapalaa perheelle!

En siis pelkästään haaveile, vaan toteutan jo nyt oman näköistäni joustavaa työtä. Johtotähtenäni on ajatus, että ”virallisista työajoista viis, tärkeintä on että työt tulee tehdyksi – hyvin”. Aiemmin haaveilemani kellokortti on nykyisessä työssäni käytössä (mobiilisovelluksena puhelimessa), ja se palvelee minua aivan loistavasti – ei huonoa omatuntoa, jos joskus täytyykin lähteä aiemmin tai tulla myöhemmin! Seuraava steppini onkin selvittää uudella työpaikallani, lasketaanko tällainen oma-aloitteinen joustava ilta- ja viikonlopputyöskentely työajaksi, vai teenkö sitä aivan omaan piikkiini. Kellokortilla erilaisiin pätkiin jaksottuva päivittäinen työaika tulisi kuitenkin tehokkaasti dokumentoiduksi. Vaatiiko tällainen työskentely etätyösopimusta, joustotyösopimusta tms. formaalia sopimusprotokollaa?

Elämäntilanteessani tällainen joustaminen sopisi minulle kuin nenä päähän: se helpottaa perheen ja työn yhteen sovittamista, vähentää stressiä, lisää tehokkuuttani, työtyytyväisyyttäni ja työmotivaatiotani. Voisiko työnantaja olla välittämättä näistä vaikutuksista?

Teea Oja,

Asiantuntija, KM, kasvatuspsykologi, ura- ja opinto-ohjaaja
Bloggaaja: http://tyoelamaohjaus.blogspot.fi