Laakereille ei jäädä lepäämään!

Raija TuominenYrittäminen lähti pienestä – ja laajeni vähitellen

Vuonna 1994 Raija Tuominen perusti yrityksen, joka oli aluksi nimenomaan viestintätoimisto. Viestintätoimiston työnjako oli sellainen, että Tuominen kirjoitti juttuja ja hänen miehensä Reijo Koirikivi valokuvasi. Samoihin aikoihin digitaalisuus teki tuloaan painomaailmaan ja lehtien tekemiseen.

”Me tehtiin valtakunnallisiin aikakauslehtiin juttuja tilauksesta. Aika nopeasti ruvettiin myös tekemään asiakas- ja sidosryhmälehtiä, kokonaisia julkaisuja. Koulutin itseni myös tekemään lehtien taittoja. Me hoidimme jakelut, painatukset ja kaiken. Teimme pitkään useita eri asiakaslehtiä. Parhaimmillaan teimme viittä julkaisua. Se työllisti melkein täysin.”

Vähitellen Tuomisen puolisoa rupesi yhä enemmän kiinnostamaan henkilökuvaus ja hän kouluttautui alalle. Ensimmäinen valokuvausstudio perustettiin vuonna 1996, kun yrityksellä oli ikää pari vuotta. ”Studio sijaitsi Oulun Heinäpäässä vanhan Valion meijerin tiloissa. Kuvausasiakkaita ei ollut vielä juurikaan. Kunnostettiin paikka ja se oli kyllä sisältä nätti, mutta ulkoa aika hirveä. Siellä aloiteltiin. Ensimmäisenä kesänä kuvauksissa kävi pari ylioppilasta ja muutama hääkuvaus oli. Leipäpuuna olivat edelleen julkaisut.”

Vähitellen tilanne on kuitenkin muuttunut julkaisujen siirtyessä yhä enemmän verkkoon. Tuominen tekee edelleen yksittäisiä juttuja, esimerkiksi tieteellisten tulosten yleistajuistamista. Tänä päivänä suurin osa yrityksen töistä liittyy kuitenkin valokuvauspalveluihin sekä yksityisille että yrityksille.

Tuomisen työuran aikana valokuvaamisessa on tapahtunut valtava muutos. Yrittämisen alkutaipaleella hänkin kehitti miehensä kanssa laboratoriossa, pimiössä, kuvia. Muotokuvapuolella Studio P.S.V. oli ensimmäisiä, joka otti digikuvauksen käyttöön, eli PSV oli oman alansa pioneereja, joka pääsi opettamaan myös kuvanvalmistamoja digikuvaamisen saloihin.

 

Yrittäjyyden ihanuus ja raskaus

”Jo opiskeluaikana mietin, että mieluummin alan freelancer-toimittajaksi kuin johonkin muuhun. Kyllä se varmaan ohjaili ajatusta jo silloin kohti yrittäjyyttä. Opiskeluaikana tein kesätoimittajana hommia muun muassa Pohjolan Sanomissa ja Pyhäjokiseutu-lehdessä ja olin tiedottajana seurakunnallakin. Kun valmistuin, pääsin Oulunsalo-lehden päätoimittajaksi. Siinä vaiheessa juuri iski 90-luvun lama. Oulunsalo-lehtikin vaihtoi omistajaa ja minulla loppui homma siinä. Silloin sitten sattumoisin odotin ainokaistamme ja pidin vuoden verran äitiyslomaa. Äitiysloman aikana se kirkastui – lähdin puolen vuoden yrittäjäkurssille ja kävin myös täydentävät opinnot toimittajapuolelle. 94 kesällä aloitin yrittäjänä ja sillä tiellä olen.”

Yrittäjyys oli ollut Raija Tuomisella jossain mielen sopukoissa aina – ajatus ei tuntunut vieraalta. Isällä oli ollut valokuvaamo ja äidin isällä edelleen toiminnassa oleva kirjapaino. Verenperintönä tuli ajatus siitä, että yrittämisessä ei ole mitään outoa. Uravalintaa edisti myös se, että myös miehelle, joka maatalon poikana oli tottunut kovaan työntekoon, yrittäjyys oli luonteva valinta.

Aluksi Tuomisen yritys oli käytännössä yksi työhuone, jossa hän kirjoitti juttuja, sekä pieni pimiö, jossa puoliso kehitti filmejä. ”Starttirahalla oli siinä vaiheessa iso merkitys. Tietokonekin piti hankkia, ja ne olivat 90-luvulla vielä kalliita. Siitä se vaan lähti. Kovaa hommaa se oli. Meidän lapsikin oli pieni eikä mitään varsinaista palkkaa nostettu moneen vuoteen. Sen verran otettiin kuin oli pakko.”

Nyt Tuomisella on yrittäjyyttä takana 23 vuotta. Tänä päivänä Studio P.S.V. työllistää yrittäjäpariskunnan lisäksi kolme muuta henkilöä ja on jo kymmenkunta vuotta toiminut omissa upeissa studiotiloissaan vilkkaalla liikepaikalla Oulun keskustassa.

Suomen Yrittäjänaisten ja Oulun seudun Yrittäjänaisten jäseneksi Tuominen hakeutui kuitenkin vasta reilut kymmenen vuotta sitten. ”Se on ollut merkityksellistä. Olen löytänyt sellaista porukkaa, jonka kanssa on helppoa jakaa kokemuksia yrittämisestä. Aika lailla keskenämme oli siihen asti tehty töitä, vain silloin tällöin tavattiin vähiä ystäviämme. Elämä oli hyvin työpainotteista, kun rakennettiin firmaa. Yrittäjänaisissa tuntui heti, että täällä on kuin kotonaan. Ja nyt toimin itse asiassa Oulun seudun yhdistyksen puheenjohtajana viimeistä vuotta. Kuusi vuotta tulee täyteen sitäkin hommaa jo.”

Muista tärkeistä verkostoista Tuominen mainitsee BNI-verkoston, Business Network Internationalin. Siinä verkostossa kaikkien intresseissä on kaupan kasvattaminen suositteluin. Eli kun tunnetaan, voidaan suositella toisten palveluita. Sitäkin kautta on tullut hyviä kontakteja ja kauppaakin.

 

Mistä puhtia riittää?

Raija Tuomisen jaksamisen salaisuus on rentouttava paikka eli kesämökki. ”Kesämökki on kaikkein tärkein henkireikä. Reilu 10 vuotta sitten hankittiin mökki sillä ajatuksella, että kun ei voida pitää pitkiä lomia niin mökin pitää olla lähellä. Siellä voi käydä iltasella, viettää viikonloput kesällä sekä pari viikon mittaista lomaa. Ainoa ongelma on se, että mökkikausi on niin lyhyt. Se on erilainen oma maailmansa, jossa on ulkohuussi ja saunaa lämmitetään puilla. Aivan uskomattoman rentouttava ja ihana paikka. Välillä on aivan pakko päästä saunaa lämmittämään ja uimaan vaikka kuinka väsyttäisi. Sitten luen, en saisi nukuttua, jos en lukisi. Kirjat vievät ajatukset pois työasioista. Hyvä dekkari tempaa mukaansa. Yritän myös pyöräillä työmatkoja. Itse asiassa asunto ostettiin sen takia tuosta viiden kilometrin päästä, että matka ei olisi liian pitkä pyöräiltäväksi. Se on sellaista hyötyliikuntaa ja kotiin palatessa työajatukset jäävät sinne pyörämatkalle. On ihana saada happea, vaikka olisi väsynytkin niin polkee sitten vähän hitaammin. Oulun seudun Yrittäjänaiset on sekin minulle tärkeä harrastus ja henkireikä.  Aina tulee hallituksen kokouksesta tai jäsentapaamisesta virkeämpänä kotiin.”

Yrittäjien arjen asiat ovat lähellä Tuomisen sydäntä. ”Mun mielestä kaikissa pienissä yrityksissä tehdään paljon työtä, jota olisi jakaa useammalle, mutta se ei vaan ole taloudellisesti mahdollista. Työhyvinvoinnin edistämisjuttujakin tarvittaisiin paljon vähemmän, jos työtä vaan olisi työntekijää kohden vähemmän – jaksettaisiin paremmin. Muistan 70-luvulla, kun olin enon kirjapainossa kaksi viikkoa töissä ja ensimmäistä kertaa työelämässä – minusta siellä oli leppoisaa. En muista, että olisi hulluna paiskittu töitä. Jossain vaiheessa työstä on tullut niin kallista. Palkan täytyy olla jollain tasolla, että sillä elää, mutta mitä isommat palkat ovat, sitä isommat kustannukset koituu yritykselle ja sitä tiukemmin sitten katsotaan, että sillä palkalla saadaan tehoja irti. Jollakin tavalla pitäisi saada kustannuksia alemmas yrittäjälle työllistää. Naisvaltaisilla aloilla yrittäjälle kaatuvat myös vanhemmuuden kulut. On todella käsittämätöntä, että pieni porukka maksaa suurimman osan vanhemmuuden aiheuttamista kustannuksista.”

Tuominen on erityisen tyytyväinen yrittämisessä siihen, että työ on hyvin luovaa – työt pitää itse hankkia ja luoda, mutta lisäksi pitää keksiä miten ne toteutetaan ja kuka ne tekee. Yrittämisessä parasta on, että saa olla oman itsensä herra. Välillä voi esimerkiksi pitää etätyöpäivän joen rannalla mökillä tai vapaapäivän, kun on tehty pitkää päivää. Omaa ajankäyttöä voi hallita, vaikka Tuominen huomauttaakin, että se on osin näennäistä, koska hommaa on niin paljon.

 

Koko ajan pitää kehittää toimintaa

”Kun yrittäjyyttä on takana 23 vuotta, siihen mahtuu hyviä ja huonoja päiviä, mahtavia onnistumisia ja tietysti myös haastavampiakin hetkiä. Hankalista tilanteista olemme selvinneet pitämällä pään kylmänä. Ei saa antaa periksi. Jos ei tiedä, pitää ottaa selvää, ja pitää uskaltaa seistä sen takana, mihin uskoo. Ei pidä myöskään jäädä lepäämään laakereilla, vaan yritystoimintaa on pakko kehittää koko ajan.”

Aloittavia yrittäjiä Tuominen varoo luottamasta juttuihin, jotka vaikuttavat liian hyviltä ollakseen totta. ”Ennen isoja päätöksiä kannattaa aina nukkua muutamankin yön yli.”

Yrittäjälle muun muassa rekrytoinnit ovat tarkan mietinnän paikkoja. ”Meillä on aivan loistavat työntekijät, mutta olemmekin tehneet töitä rekrytointien eteen. Haastatellaan vaikka moneenkin kertaan. Yrittäjien kannattaa ottaa koeajat ehdottomasti käyttöön täysimääräisinä. Vasta työssä sen oikeasti näkee, mitä ihminen osaa ja, miten sopeutuu työyhteisöön. Pienessä työyhteisössä on kaiken A ja O, että porukka pystyy toimimaan yhdessä.”

”Haastattelemme perusteellisesti myös työharjoitteluun tulevat opiskelijat, ja valitsemme vain oppimiseen motivoituneet ja alasta aidosti kiinnostuneet nuoret. Näin olemmekin saaneet tutustua ihaniin nuoriin ihmisiin, joista monet ovat päässeet meille myös töihin.”

Raija Tuomisen mukaan Suomi tarvitsee yrittäjiä, työtä, työpaikkoja ja työntekijöitä. Tänä päivänä työpaikoista suurin osa on pienissä yrityksissä. Tuomisen sanojen mukaan pienissä yrityksissä eivät pomot patsastele pöydän takana, vaan töitä tehdään vähintään saman verran kuin työntekijätkin, yleensä vielä enemmänkin. Siksi hänen mielestään työlainsäädäntöä ja sopimuskäytäntöjä pitäisi rukata vastaamaan tämän päivän työelämää.

Uusia yrittäjiä hän kannustaa lähtemään aktiivisesti mukaan erilaisiin osaamista ja jaksamista tukeviin verkostoihin, muun muassa yrittäjäjärjestöihin. Verkostojen kautta saa tsemppiä, mutta myös asiakkuuksia. Mitä useamman ihmisen tuntee, sitä parempi. ”Aivan ihaillen katson nuoria yrittäjiä. He ovat heti verkostoitumassa, sanomassa päivää ja antamassa käyntikorttia. Eli ehdottomasti monenlaisiin verkostoihin heti alusta asti mukaan.”

 

Raija Tuominen on ollut mukana Työterveyslaitoksen vetämässä Naiset työssä – yrittäjinä toimivien naisten työkyvyn ja terveyden edistäminen työpaikoilla yhdessä heidän kanssaan 2015 – 2018 – ESR-hankkeessa. Tuominen on edustanut hankkeen ohjausryhmässä Oulun seudun Yrittäjänaisia. Hankkeessa on kehitetty yhdessä terveyttä ja työkykyä edistäviä käytäntöjä ja oppaita pien- ja yksinyrittäjänaisille. www.ttl.fi/naisettyossa ja www.ttl.fi/yrittaja

Kirjoittaja: Anne Salmi, vanhempi asiantuntija, Työterveyslaitos

Lähde: Anne Salmen tekemä Raija Tuomisen haastattelu lokakuussa 2017

Pidempi versio on luettavissa Naisten ääni –sivustolla

 

Työhyvinvointi – tuottavuuden virtalähde

_Marko Kesti__X9C5140Uusimpien tutkimusten mukaan työhyvinvointi on odotettua merkittävämpi tuotantotekijä. Voidaankin sanoa, että osaamisintensiivisessä yrityksessä se on tärkein menestyksen mittari. Suomessa työntekijöiden osaaminen ja kokemus on maailman parasta, joten oikeastaan jokainen suomalainen yritys on osaamisintensiivinen. Mitä se tarkoittaa käytännössä vai onko se vain klisee? Toimintatutkimuksissa on osoitettu, että lähes jokaisessa suomalaisessa työyhteisöryhmässä on paljon ideoita, joilla voidaan parantaa työ sujuvuutta ja työviihtyvyyttä. Asia ei ole itsestään selvää, vaan se on kansallinen ainutlaatuinen kilpailuetu – valitettavasti liian vähän hyödynnetty. Ideoita on, mutta niitä ei kehitetä eikä toteuteta riittävästi.

Työhyvinvointi on määritelmänä hyvin laaja ja vaikeasti ymmärrettävä laadullinen ominaisuus. Olenkin alkanut puhua siitä termillä työelämän laatu, joka mielestäni kuvaa paremmin työhyvinvoinnin merkitystä. Kun työelämän laatu on kunnossa, niin henkilöstö voi hyvin ja yritys tuottaa hyvää laatua asiakkaille. Työelämän laatu rakentuu kolmesta työyhteisön inhimillisestä ominaisuudesta: turvallisuuden tunteesta, yhteistyöstä ja osaamisesta sekä luovuudesta. Itsearvostustekijät voidaan mitata ja määrittää niistä työelämän laadun indeksi. Määritys pitää tehdä tieteellisesti validilla tavalla, jotta se kertoo luotettavasti henkilöstön suorituskyvystä. Tulosten perusteella voidaan tehdä henkilöstökehittämistä, jolla on toivottu vaikuttavuus. Menetelmä on hyväksytty kansainvälisessä tiedeyhteisössä.

Kesti kuva 1

Kuva. Työelämän laadun indeksin määrittäminen. Pallot kuviossa kertovat Suomen työvoiman keskimääräisen tilanteen itsearvostustekijöissä

Turvallisuuden tunne on hyvän suorituskyvyn perusta, mutta se ei ole suorituskyvyn lähde. Mikäli fyysinen tai emotionaalinen turvallisuus on uhattuna, syntyy negatiivisia tuntemuksia, jotka keräävät huomion ja syövät suorituskyvyn. Kun turvallisuuden tunne on kunnossa, voidaan suorituskykyä lisätä yhteistyön ja osaamisen avulla sekä hyödyntämällä henkilöstön luovuutta. Henkilöstön luovuuden avulla voidaan lisätä suorituskykyä merkittävästi, mutta sillä edellytyksellä, että yhteistyö, osaaminen ja turvallisuuden tunne on riittävän hyvät.

Kuviosta nähdään, että olemme varsin hyviä turvallisuusasioissa, melko hyviä yhteistyön ja osaamiseen saralla, mutta aivan liian huonoja henkilöstön luovuuden ja innovatiivisuuden hyödyntämisessä. Työelämän laadun indeksi on aina näiden kaikkien itsearvostustekijöiden yhteisvaikutus, joka saadaan kaavalla:

Kesti kuva 2

Suomessa työntekijöiden keskimääräinen työelämän laatu on karkeasti 60 % tasolla. Se tarkoittaa, että työn ääressä vietetystä ajasta on keskimäärin 60 % tehollista työaikaa, jolla tuotetaan liikevaihto. Luku kertoo myös sen, että Suomen yrityksiin on varastoitunut valtava tuottavuuden parantamisen potentiaali, jota vasta harva yritys kykenee hyödyntämään. Työelämän laatu on tärkeä tuotantotekijä, joka pitää saada mukaan sekä yhteiskunnan päättäjien että johtajien agendalle.

Henkilöstökehittämisestä tulee taloudellisia hyötyjä sekä kustannussäästöistä että liiketoiminnan parantumisesta. Uusimpien tutkimusten mukaan liiketoiminnan parantumisen tuomat taloudelliset hyödyt ovat usein kymmenkertaiset verrattuna kustannussäästöihin. Kustannussäästöjä tulee sairauspoissaolojen ja henkilöstön vaihtuvuuden pienentymisen myötä. Liiketoimintahyötyjä saadaan kun henkilöstö toimii tehokkaammin ja laadukkaammin, jolloin tehdään enemmän liikevaihtoa työntekijää kohti. Liikevaihdon avulla saadaan enemmän tulosta loppuriville. Terve liiketoiminta mahdollistaa paremmat työolot ja näin positiivinen kierre mahdollistuu. Asia on helppo ymmärtää, mutta suhteellisen vaikea toteuttaa käytännössä. Positiivinen kierre on mahdollinen hyvän johtamisen ja henkilöstön osallistamisen avulla.

Tarkastellaan esimerkkinä Työelämän laadun yhteyttä teollisuustoimialan yrityksien tuloskykyyn. Seuraavassa kuviossa havainnollistan miten työelämän laatu vaikuttaa yrityksen tuloskykyyn (käyttökate per työntekijä).

Kesti kuva 3

Kuva. Teollisuusyritysten käyttökate per työntekijä sekä työelämään laadun jakauma. Molemmissa kuvioissa on X-akselilla työelämän laatu heikosta erittäin hyvään (QWL = quality of working life)

Noin 11 % teollisuusyrityksistä tekee negatiivista tulosta, 29 % tulos on kohtalainen, 42 % hyvä ja 18 % yrityksistä tekee erinomaista tulosta. Ero tuloskyvyssä on selitettävissä kahdella tekijällä, jotka ovat toisiinsa yhteydessä:

> Investoinnit teknologiaan ja tuotekehitykseen
> Jatkuva työelämän laadun parantaminen

Investoinnit parantavat myyntiä ja teknologista tehokkuutta, mutta vain siinä tapauksessa, että työntekijöiden työelämän laatu on kunnossa. Maalaisjärjellä ilmiö menee seuraavasti: Johto tekee investointeja uuteen teknologiaan. Investoinnit parantavat tehollisesta työtunnista saatavaa liikevaihtoa. Uuden teknologian käyttöönotto aiheuttaa sähläystä, joka näkyy työelämän laadun heikentymisenä, jolloin tehollisten työtuntien määrä vähenee (työaikaa kuluu sähläämiseen). Kun panostetaan työntekijöiden kuuntelemiseen ja työn kehittämiseen, niin saadaan sähläystä vähentymään ja työelämän laatua parantumaan. Tehollisten työtuntien määrä lisääntyy. Vasta nyt alkavat investoinnit tuottamaan kilpailuetua, kun henkilöstö puhaltaa yhteen hiileen johdon kanssa. Kuvion mukaan vain 18 % yrityksistä onnistuu tässä johtamisen haasteessa erittäin hyvin – potentiaalia siis löytyy.

Terveisin,

Marko Kesti
Tutkimusjohtaja
Lapin yliopisto

Voimavaratekijät

Hiking at PyhätunturiTänään minulla on etäpäivä. Istun ulkona riipputuolissa siemaillen aamukahvia, läppäri tukevasti sylissä. Aurinko kutittelee lämpimästi varpaita. Linnut keskustelevat innokkaasti keskenään. On perjantai. Ajatukset vievät välillä haaveilemaan riippukeinusta omenapuiden katveessa ja dekkarin lukemisesta. Huomenna sille on aikaa. Saan siitä mukavan kimmokkeen aloittaa päivän työt.

Tällä viikolla olen syventynyt kirjoituksiin voimavaratekijöistä. Tekstit vilisevät viittauksia työn ja vapaa-ajan yhdistämisestä ja lähinnä sen vaikeudesta. Miten erottaa työaika ja vapaa-aika, kun työpaikka on samalla koti? Miten yhdistää erilaiset roolit uupumatta? Puhutaan mm. perhemyönteisestä toimintakulttuurista sekä joustavista tavoista tehdä työtä. ’Smart Working’ – termi leviää kulovalkean lailla. Minullakin on monta eri roolia. Olen perheen äiti, puoliso, ystävä, kollega, työyhteisön jäsen, kehittäjä, organisaattori, elinikäinen oppija, vapaaehtoistyöntekijä, seura-aktiivi jne. jne. jne. Vaikeuskerrointa lisää se, että kotini ja työpaikkani välillä on matkaa reilut 200km. Käytännössä asun siis viikot Kainuussa ja viikonloput vietän kotonani Pohjois-Pohjanmaalla. Yhden päivän viikossa voin tehdä etänä työtä kotoa käsin. Jo perinteisen työaikakirjanpidon vuoksi on tehtävä selkeä aikataulutus töiden suhteen. Minulla on kotona tietty työtila ja varsinaisen työpäivän päätteeksi kerään työvälineet pois. Työnantajan näkökulmasta olen etätyössä, kun teen työtä kotona, perheen näkökulmasta taas etätyötä ovat ne päivät, kun olen poissa kotoa, siis suurimman osan viikosta. Työni vaatii näin paljon myös perheeltäni. Heidänkin on joustettava ja luovittava aikataulujen suhteen. Ihan helppoa sekään ei aina ole, koska mieheni tekee 3-vuorotyötä. Sumplimista, joustamista, luottamista, yhteen hiileen puhaltamista, sitä kaikkea se vaatii, aivan niin kuin kaikki tiimityö.

Pikainen soitto- ja viestirumba yrittäjinä toimiville ystäville ympäri Suomen niemeä osoittaa todeksi sen mitä jo oletinkin. Olitpa sitten valtion virkamies, työsuhteessa oleva työntekijä, yksinyrittäjä tai pienyrityksen toimitusjohtaja, voimavarat listautuvat samanlaisina. Perheen tuki, verkostot, osaaminen, joustavuus, terveys, lepo. Kaikille yhteistä on myös kiire. On kiire töissä, on kiire arjessa työn ulkopuolella. Etenkin yksinyrittäjät tuskailevat vapaa-ajan puuttumisella. Täytyy löytää oikeat mittasuhteet olla itselle armollinen sekä piiskuri. Huomaan jälleen olevani äärimmäisen onnekas, että minulla on mahdollisuus raivata aikaa itselleni.

Joustoa vaaditaan myös työnantajalta. Tai ennemmin puhuisin työn järjestelyistä ja fiksuista tavoista tehdä työtä sekä ajatella työntekemistä uudesta näkökulmasta. Työyhteisöni koostuu verkostoista, ei enää vain yhden toimistorakennuksen sisällä istuvista työkavereista. Voin sovitella etäpäiväni töiden ja perheen mukaan. Työnteon puitteet on hoidettu työnantajan toimesta moitteettomasti. Minulla on tarvittavat työ- ja apuvälineet, mahdollisuus kehittää osaamistani esim. koulutusten kautta, ympärillä osaava joukko erilaisia asiantuntijoita, työsuhde-etuja hyödynnettävänä. Parin minuutin taukojumppaohjelma tietokoneruudulta parin tunnin välein tuo kivaa ja luonnollista tauottamista työhön. Säädettävän pöydän ansiosta minun ei tarvitse istua koko työpäivää. Pieniä asioita, joista muodostuu toimiva kokonaisuus.

Työnteon ulkopuolisten puitteiden on myös oltava kunnossa. Perheen tuki on avainasemassa, mutta tärkeässä roolissa on myös omasta kunnosta ja terveydestä huolehtiminen. Täytyy syödä hyvin, liikkua aktiivisesti sekä muistaa jättää aikaa levähtämiselle. Levähtämisellä en tarkoita pelkästään nukkumista, vaikka riittävä uni onkin kaiken a ja o. Levähtäminen on minulle aikaa itselle. Talvisin se on hiihtämistä, kesällä moottoripyöräilyä, kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa liikkumista luonnossa. Ja lukemista. Dekkareita, omaelämänkertoja, historiikkeja, tietokirjoja ja tottahan toki ammattikirjallisuutta, olivatpa ne sitten blogien, artikkeleiden, opintomateriaalien tai kirjojen muodossa. Lukeminen on minulle myös osa oman ammattitaidon ylläpitämistä ja kehittämistä.

181255_10151601879067696_144197430_n

Minulla työn ja vapaa-ajan välinen raja on jokseenkin hämärtynyt. Mietin vapaa-ajalla useasti työasioita. Matkoilla erilaisia yrityksiä nähdessä mieleen putkahtaa kehitysideoita. Miten hyvin mahtaa ollakaan työelämän laatu – asiat tuossa yrityksessä, jossa vastaanottovirkailija tervehtii minua iloisesti hymyillen? Kenelle voisin mainita ideasta kesäkahvilan sisustamisen suhteen? Menun voisin kädenkäänteessä kääntää englanniksi turisteja varten. Minkähänlainen investointi olisi tuolle pienelle matkailuyrittäjälle jos panostaisimme heidän opastuskyltteihin? Voi kassaneitoraukkaa, perehdyttäminen ei tainnut olla kovin perusteellista, kun hommat hieman takkuavat. Ajatuksia sinkoilee sinne tänne ja muistin sopukoihin vilahtelee mentaalimerkintöjä, joita täytyy myöhemmin hyödyntää omassa työssä. Minulle tämä on normaalia enkä koe stressaavani työasioista. Ammennan vain kokemuksista osaamista. Minulle se on voimavara, ei kuluerä.

 

Ammennetaan voimavaroja positiivisista asioista ja jätetään negatiiviset asiat eiliseen. Innokasta ja iloista kesää!

– Nina Mäki –

relaxing.jpg

 

 

Ohjaavatko prosessit toimintaamme – olemmeko me koneita?

Mikä kumma siinä on, että aina pitää ajatella jokainen tekeminen prosessina? Näin minä itse usein ajattelen, olenhan insinööri koulutukseltani!

kuva_jukka_koutaniemiJokaisen päivän, varsinkin arkipäivän tai työpäivän voi aloittaa rutiininomaisesti tekemällä aamutoimet tietyn kaavan eli prosessin mukaan. Sama toistuu työpaikalla, etenkin kun työskentelee tietokoneen kanssa. Siinä ei kannata mennä sooloilemaan ja kokeilemaan toimisivatko ohjelmat ja kirjautumiset satunnaisessa järjestyksessä. Itse olen oppinut, että varsinkin etäyhteyden kautta toimiessa on todella tärkeää saada kaikki välivaiheet tietokoneen avaamisesta, verkkoon ja sähköpostiin kirjautumisesta sekä muista tarpeellisista sovelluksista klikattua auki täsmälleen oikealla tavalla. Muutaman kokeilukerran jälkeen tuon prosessin oppii tekemään eikä sitä sen enempää tule pohdittua. Kannattaa tehdä vain samalla tavalla niin kaikki onnistuu.

Mitä sitten tapahtuu, kun jokin rutiiniprosessi ei toimikaan tai sitä pitää muuttaa? No, pelkohan siinä pukkaa päälle – miten nyt toimitaan ja kuinka tästä selvitään? Kokemus on onneksi opettanut myös sen, että kaikesta selviää! Jos ei itse selviä, niin kysymällä neuvoja ja apujoukkoja paikalle. Monesti jollain muulla on ollut sama ongelma edessään ja ratkaisumallikin tiedossa.

Joissain ammateissa ja toimialoilla on todella tärkeää noudattaa ennalta sovittuja käytäntöjä, kuten esim. turvallisuuteen liittyviä ohjeita. Siinä voi olla hengen lähtö lähellä, jos poiketaan prosessista. Tai toisaalla tuotannossa voi alkaa tulla ongelmia, jos laatuprosessia ei pystytä toteuttamaan. Tämän vuoksi on jokaisen ymmärrettävä miksi erilaisia prosesseja toiminnalle on etukäteen määritelty.

Etenkin uusia työntekijöitä perehdytettäessä on hyvä, että on olemassa valmiit toimintokuvaukset, joista uusi tulokas voi jopa omatoimisesti opetella talon tavoille. Perehdytysprosessia pitää silti muistaa valvoa. Eihän riitä, että uudelle osaajalle lykätään nippu papereita kouraan tai kerrotaan yrityksen sisäisen Intra-nettisivun sijainti, josta kaikki olennainen löytyy. Esimiesten tehtävä on valvoa, että asia on myös sisäistetty ja tarvittaessa kollegat ovat tulokkaan tukena.

Joissakin asioissa voidaan silti mennä liian pitkälle yksityiskohtien hionnassa, kun jokaisesta yksinkertaisestakin asiasta laaditaan prosessi(kuvaus). Sehän vain turhaan työllistää tekijöitä, kun muutoksen tullessa pitää uuden menetelmän opettelemisen lisäksi päivittää vanhentunut prosessikuvaus ohjeineen. Kannattaa siis tarkoin harkita kuinka pitkälle tekemisiään suunnittelee tietyn valmiin mallin mukaan – tämä pätee muuten myös vapaa-ajan tekemisiin!

Koneet (esim. tietokoneet ja robotit) toimivat enimmäkseen perinteisen prosessinomaisesti, joten niitä pitää käskyttää tarkkaan, ettei tietokone pääse tekemään virheitä. Ihminen on kuitenkin kaiken taustalla eli loppujen lopuksi hän on koneelle tai robotille ohjeet laatinut ja koodannut. Silloin, virheen sattuessa, tilannetta kutsutaan ”inhimilliseksi erehdykseksi”, kun jokin prosessissa meni pieleen ja taustalta usein paljastuu ihmisen tekemä poikkeus tai muutos prosessista.

Tulevaisuudessa ja osittain jopa nykyisinkin pitää koneille antaa mahdollisuuksia tehdä myös itsenäisesti päätöksiä. Silloin tarvitaan tekoälyksi kutsuttua tekniikkaa. Tällaiselle tekoälylle on tarvetta esim. robottiautoissa ja muissakin mahdollisimman itsenäisesti toimivissa järjestelmissä, jotka voivat jopa oppia uudenlaisia toimintatapoja ja ratkaista eteen tulevia haasteita. Koneiden laskentakyky ja nopeus tuovat digitalisaation myötä helpotusta meidän kaikkien ympärillämme toimiviin prosesseihin.

Mitä hyötyä itse kullekin on tällaisesta prosessiajattelusta? Minulle itselleni se ainakin antaa mahdollisuuden pohtia kaikkea tekemisiäni pienemmissä osissa ja samalla tulee mietittyä, että voisiko asiat tehdä helpommin, nopeammin, vähemmillä resursseilla tai vaikka jättää joitain vaiheita kokonaan pois? Jatkuvan kehittämisen tavoin ja pienin askelin prosessit hioutuvat ja paranevat. Turhat välivaiheet jäävät pois ja lopputuloksesta tulee usein entistä ehompi.

Hyvää kesää kaikille omiin prosesseihinne!

Terveisin Jukka

Sujuvalla yhteistyöllä parempiin tuloksiin

Heini (002)Työelämässä yhteistyötaidoille on tarvetta niin työyhteisön sisällä, asiakassuhteiden hoitamisessa kuin yhteistyöverkostojen luomisessakin. Joidenkin kanssa yhteistyö sujuu kuin itsestään, kun taas toisten kanssa työskentely tuntuu tökkivän alusta asti. Usein on helpompi löytää vika vastapuolesta kuin kurkistaa peiliin – voisinko itse kehittää yhteistyötaitojani?

Erilaisuuden riesa ja rikkaus

Yhteistyön ongelmien ja jopa ristiriitojen lähteenä on usein ihmisten erilaisuus. Nopealiikkeistä harmittaa harkitsevamman työkaverin jahkailu ja päättämättömyys, tarkkaa perfektionistia taas toisen huoleton suurpiirteisyys. Tuloshakuinen suorittaja ei ymmärrä, miksi toiset haluavat hioa suunnitelmiaan – hän haluaisi jo kääriä hihat ja ryhtyä töihin. Ystävällinen rupattelija loukkaantuu, kun introvertimpi työkaveri haluaa keskittyä työhönsä hiljaisuudessa.

Joskus pelkkä ymmärrys ihmisten erilaisuudesta voi helpottaa yhteistyötä. Erilaisista osaajista ja persoonallisuuksista koostuvalla työyhteisöllä on tutkitusti paremmat lähtökohdat tarkastella asioita monipuolisesti ja löytää uusia ratkaisuja muuttuvassa maailmassa. Jos itse maalailee suuria linjoja ja visioi tulevaisuutta, on tärkeää, että tiimistä löytyy myös niitä, jotka jaksavat tarkistaa yksityiskohdat ja toteuttaa käytännön rutiinitehtävät. Tulokseen ja tehokkuuteen keskittyvä tekijä hyötyy siitä, että joku työyhteisössä muistuttaa myös ihmisten huomioimisesta.

Pelisäännöillä selkeyttä

Työpaikalla ollaan ensisijaisesti tekemässä töitä ja palvelemassa asiakkaita. Töiden sujumista ei voi siis jättää sen varaan, sattuvatko työntekijät tulemaan keskenään toimeen. Töiden pitää hoitua ja työkaveria täytyy arvostaa, vaikka ei sydänystäviä oltaisikaan. Erilaisten vahvuuksien hyödyntämiseksi on löydettävä keinot, joilla yhteistyö saadaan sujumaan. Työyhteisön toimivuuden ja yhteistyön sujuvuuden varmistamiseksi onkin tärkeää, että työpaikalla on määritelty yhteiset tavoitteet ja toimintaa ohjaavat arvot. Niiden pohjalta voidaan yhdessä laatia pelisäännöt eli toimintatavat, joiden mukaan työyhteisössä toimitaan. Pelisääntöjä tarvitaan niin työjärjestelyille kuin keskinäiselle käyttäytymisellekin. Sovittujen toimintatapojen toteutumista arjessa on syytä varmistaa säännöllisesti keskustelemalla. Samalla luodaan yhteistä toimintakulttuuria eli yrityksen tapaa toimia.

Yhteistyöhön kannattaa satsata

Tiimin tuloksellisuutta ei ennusta niinkään sen yksittäisten jäsenten kyvyt kuin tiimin sisäisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen laatu. Olennaisia asioita mm. tasapuolinen osallistuminen keskusteluihin, positiivisuus, yhteenkuuluvuus sekä keskinäinen luottamus. Tiimin tuloksellisuutta voi siis parantaa vuorovaikutusta kehittämällä. Arjen kiireen keskellä on aika ajoin hyvä pysähtyä yhdessä arvioimaan ja kehittämään oman työyhteisön toimivuutta.

Sujuva yhteistyö rakentaa hyvää ilmapiiriä ja työyhteisön toimivuutta. Positiivinen vaikutus heijastuu työssäjaksamisen ja työhyvinvoinnin kautta työn tuottavuuteen. Henkilökunnan hyvä yhteishenki näkyy myös asiakkaille.

Yhteistyötaitojen kehittämisessä on olennaista tunnistaa omat vahvuutensa ja vastapainoksi myös kehittämiskohteensa. Mitä vahvuuksia voit tuoda tiimiin tai verkostoon? Ja toisaalta, millaiset yhteistyökumppanien vahvuudet täydentäisivät omia heikkouksiasi?

Pienessäkään yrityksessä ei kannata tehdä kaikkea itse, vaan keskittyä olennaiseen – omiin vahvuuksiin. Yhteistyökumppani voi löytyä lähempää kuin arvaatkaan. Naapuriyrittäjä voi olla haka niissä asioissa, jotka tuntuvat sinulle haasteellisilta. Tai voisitko yhdistää voimasi potentiaalisen kilpailijan kanssa ja tarjota asiakkaille entistä laajempia kokonaisuuksia? Verkostoitumalla aktiivisesti ja avoimin mielin voit löytää uusia yhteistyömahdollisuuksia. Yrittäjäkollegoilta voi myös saada korvaamatonta vertaistukea yrittäjän arjen haasteiden ratkaisemiseen.

Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan

Yhteistyö ei voi olla yksipuolista, vaan kaikkien osapuolten täytyy kokea se hyödylliseksi. Kun olet valmis auttamaan muita tiimissäsi ja verkostossasi, saat helpommin itsekin tukea sitä tarvitessasi. Ja niin kuin kaikissa taitolajeissa, myös yhteistyötaidoissa mestariksi tullaan harjoittelemalla!

 Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla mikro- ja yksinyrittäjille räätälöidyt kehittämisverstaat tarjoavat mainion mahdollisuuden kehittää yhteistyön sujuvuutta omassa yrityksessäsi ja verkostoitua toisten yrittäjien kanssa. Tule mukaan hakemaan eväitä sujuvampaan yhteistyöhön!

Heini Salmu, Valmennuskumppani Oy

Uudet työnteon tavat

saanalla 3Olen osa hajautettua monipaikkaista organisaatiota, omaa hajautettua ryhmätyötä tekevää tiimiäni ja työhön liittyviä verkostoja. Työskentelen monitoimitiloissa, työpisteellä tai joustavasti etänä, virtuaalisesti sähköisenä.

Pari vuosikymmentä sitten kaikkia edellä mainittuja käsitteitä ei ollut vielä edes olemassa, käytössä tavallisessa työpäivässäni. Uusien erilaisten työnteon tapojen omaksuminen ja vanhoista nykypäivässä toimimattomista tavoista luopuminen on jatkuvaa ja vaikuttaa tapahtuvan yhä nopeammalla tahdilla.

Työskentelemme tiiminä maantieteellisesti ja fyysisesti erillään, toisillemme etänä, mutta läsnä. Työskentelen välillä etänä, pois toimiston työpisteeltäni. Siitä huolimatta, olenko kotona tai etänä muualla, olen kuitenkin samalla tavalla läsnä eri maakuntiin hajaantuneelle tiimilleni kuin työpisteelläni.

Läsnäolo on laajentunut käsitteenä, työskentelemme virtuaalisesti yhtä läsnä kuin rinnakkain yhteisen pöydän ääressä. Suunnittelemme ja työstämme sähköisiä työkaluja hyödyntäen, joko tiiminä tai pienemmässä porukassa, yrityksille hankkimiamme palveluita. Skypellä, kuulokkeet korvilla ja videokuvana, työkaveri tuntuu olevan lähellä lähes otsat vastakkain miettimässä parasta ratkaisua ja seuraavaa siirtoa. Skypen pikaviestinä heitämme työhön liittyvän kysymyksen tai hauskan jutun työkaverille yhtä helposti kuin fyysisesti lähellä olevien työpisteiden välillä. Tietokoneen ääressä työskentely ei tarkoita enää jumittamista pöytäkoneen ääreen. Liikumme joustavasti läppärit kainalossa ja mobiilisovelluksia hyödyntäen. Uskallan sanoa hallitsevani sähköiset työkalut varsin hyvin ja tarkoitan sillä aivan jotain muuta kuin 80-luvun kesätyöpaikkani ajanmukaista sähkökirjoituskonetta.

Olen työtiimissäni osana työhömme liittyviä verkostoja ja sidosryhmiä. Lähinkin verkostomme kattaa laajan Pohjois-Suomen alueen eli Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin. Verkostoituminen eri tasoilla kuuluu tämän päivän työelämään. Uusien sähköisten työkalujen kautta verkostoitumiseen ja verkostoissa toimimiseen on aivan erilaiset mahdollisuudet kuin aikoinaan pöytäpuhelimella tai faxilla. Virtuaalisuus mahdollistaa laajempien verkostojen palaverit ja yhteiset työtilat asioiden työstämisen online, yhtäaikaisesti välimatkoista huolimatta.

Uusien työnteon tapojen mukaantulo omalla työurallani on ollut nopeaa, ainakin jälkikäteen ajateltuna. Jostain uudesta ja oman työnteon tapoja haastavasta käytännöstä on tullut arkea. Yhä useammalla alalla työnteossa ajalla ja paikalla ei ole enää niin paljon merkitystä kuin aiemmin. Emme varmaan osaa edes kuvitella kaikkia uusia tulevia työnteon tapoja. Mitä 80-luvun entisenä nuorena ehdin vielä nähdä ja oppia. Teemmekö itsemme yhä useammassa työtehtävässä tarpeettomiksi, robotisaation ja muiden tulevaisuuden visioiden kautta.

Uutena tulevat asiat, myös uudet työnteon tavat herättävät usein jonkinasteista muutosvastarintaa. Tämän tunnistan myös itsessäni ja omassa työnteossani, tavassani tehdä työtä ja uuden tavan saamiseksi mukaan työhöni avuksi ja hyväksi käytännöksi. Vaikka enää ei välttämättä tarvitsisi, on mukavaa välillä tarttua näppäimen sijasta kynään ja tehdä muistiinpanoja käsin vaikkakin käytön puutteessa yhä huononevalla käsialalla ja paperittomaksi tavoitellussa monitoimitilassa tulostaa koulutusmateriaali nipuksi paperia, jota on miellyttävämpää lukea kuin sähköistä tekstiä. Hyviä vanhoja tuttuja käytäntöjä, joiden lisäksi omaksumme koko ajan uusia hyviä työnteon tapoja, joita ilman emme pian voi kuvitellakaan työskentelevämme.

Tämä kaikki on tullut mukaan työssäni erilaisissa työtehtävissä valtionhallinnossa, jossa useimpien uusien työnteon tapojen taustalla toteutuksesta vastaa ja sen mahdollistaa iso organisaatio. Huolehditaan siitä, että kaikilla työntekijöillä on mahdollisuus toteuttaa myös uusia työnteon tapoja. Uudenlaisten työnteon tapojen käyttöön kannustetaan ja koulutusta järjestetään. Saamme käyttöömme mm. uusimpia tekniikoita, sähköisiä työkaluja sekä joustavia työskentely- ja tilaratkaisuja. Työnantajan joustaessa ja antaessa mahdollisuuksia järjestää omaa työntekoamme näköiseksemme, saamme vastuun töiden hoitamisesta joustamalla vastavuoroisesti myös itse.

Mitä uudet työnteon tavat ovat sitten yrityksissä tai mitä ne ylipäätään voivat olla? Sähköisten työkalujen tehokkaampaa käyttöä tai uusien verkostoitumistapojen löytämistä ja niiden hyödyntämistä? Miten yrityksissä, etenkin mikroyrityksissä ja yksinyrittäjien työssä, uudet työnteon tavat saadaan parhaalla tavalla käyttöön parantamaan tuottavuutta, unohtamatta työelämän laatua? Onko kaikille uusille työnteon tavoille tarvetta, miten tarvetta voisi kartoittaa?
Haasteet, yritysten henkilöstöresurssit ja taloudelliset resurssit ovat erilaisia.
Miten mahdollistaa paljon puhutut uudet työnteon tavat yrityksessä, voiko joustotyö toteutua yksinyrittäjällä tai etätyö mikroyrityksessä?

Hankkeemme toteuttaa Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan alueilla Työelämän laadun verstaita mikroyrityksille ja yksinyrittäjille keväällä ja syksyllä 2017. Uudet työnteon tavat on yksi verstaiden useammasta vaihtoehtoisesta aihekokonaisuudesta. Tervetuloa mukaan.

Terveisin Anne

Minkälainen sinun työpäiväsi on?

Lapin Työelämä 2020 –alueverkosto on käynnistänyt #Mitätöissä –kampanjan, johon minäkin olen osallistunut ja toivon, että mahdollisimman moni lappilainen osallistuu. Tavoitteena on saada läpileikkaus 2010-luvun lappilaisesta työelämästä ja jakaa tietoa erilaisista töistä ja työkäytännöistä työtä tekevien itsensä kertomana. (http://tyoelama2020.fi/ajankohtaista/kampanjat/made_by_finland/kerro_tyopaivastasi).

Henna 2
”Etätyöpäivänä koen olevani enemmän läsnä.”

Tässä minun eräs marraskuinen työpäivä viime vuoden puolella:

Teen tänään töitä etänä, kotoa käsin. Minulle etätyöpäivät ovat hyvin tehokkaita, sillä tykkään työskennellä rauhallisessa ympäristössä erityisesti silloin, kun minun pitää keskittyä tuottamaan jotakin kirjallista. Siksi myös työpäiväkirjoitus on helpoin tehdä näin etätyöpäivänä tai kuten eräs työkaverini sanoi läsnäolopäivänä. Kyllä, koen, että olen tällaisina työpäivinä myös enemmän läsnä.

Päiväni alkoi puhelulla, jolla valmisteltiin Pohjois-Pohjanmaan alueelle tulevaa kilpailutusta yhteistyökumppanin kanssa. Työalueenihan kattaa koko Pohjois-Suomen sillä luotsaan yhdessä tiimini kanssa koko Pohjois-Suomea koskevaa hanketta.

Päivä jatkui ESR-hankkeeseen kuuluvalla seurantaraportin kirjoittamisella, jonka olin aloittanut jo kuukautta aikaisemmin jälleen etätyöpäivänä. Hankkeessa tehdään säännöllisin väliajoin väliraportit ja ne on aina hyvä tehdä tällaisina etätyöpäivinä, jolloin saa kerralla valmista. Raportoinnin osalta työtäni helpottaa koko tiimin ylläpitämä työkirja, josta näen koko alueen osalta mitä seuranta-ajanjakson aikana on tehty.

Tekeminenhän ei ole aina vain hanketilaisuuksien järjestämistä. Hankkeen maksatushakemukseen liitetään myös hankkeeseen osallistuneiden yritysten tiedot, jokainen yksitellen ja hetkihän siinä vierähti, kun sata yritystä tuli tällä kertaa syötettyä. Saipahan ainakin aivot hetken levätä.

Meillä on hankkeen ympärille kerätty eri ELY-keskusten ja TE-palveluiden toimijoista muodostuva ns. yhteistyö -työryhmä ja valmistelin päivän aikana tämän työryhmän seuraavan kokouksen asialistaa ja esitystä. Kokosin esitykseen kaikkien alueiden tulevat suunnitelmat ja laitoin materiaalin tiimilleni kommentoitavaksi.

Kotoa päin onnistuu myös loistavasti Skype palavereiden pitäminen ja tällä kertaa juttelin Marko Kestin kanssa, hänen tuottamastaan Excel –työkalusta yrityksille, minkä avulla yritykset voivat mm. laskea minkälainen vaikutus on poissaolojen pienentämisellä yrityksen käyttökatteeseen. Tarkoituksemme on hankkeessa testata työkalua laajemminkin ja hieman vielä vaatii, että pääsen siihen itsekin paremmin sisälle.

Tammikuussa meillä on tulossa sekä aamukahvitilaisuus että valmennuskokonaisuus Leville. Valmistelin nyt kyseisen valmennuksen markkinointia tekemällä siitä Facebook –tapahtuman ja kirjoittamalla uutiskirje –pohjan. Lisäksi tein joitakin valmisteluja liittyen myös tulevaan aamukahvitilaisuuteen ja olin puhelimitse yhteydessä mm. alueen yhteistyökumppaniin. Yhteistyöllä saamme tilaisuuksiimme paljon enemmän vaikuttavuutta ja tilaisuudet vastaavat paremmin yritysten tarpeita.

Etätyöpäivänä viestittely tapahtuu monien eri kanavien kautta. Käytän sähköpostin lisäksi, Lynciä, Twitteriä ja Facebookia sekä Yammeria. Meillä on siis loistavat sähköiset työkalut, jotka kyllä helpottavat työntekoa silloin kun toimivat.

Tällaisia asioita sisälsi minun työpäiväni ja seuraavaksi lähden verkostoitumaan henkilöstöalan muiden toimijoiden ja osaajien kanssa ja edistän siten omaakin osaamistani.

Käyhän sinäkin kertomassa omasta työpäivästä osoitteessa www.facebook.com/mitatoissa

Terveisin Henna

Mistä työhön perehdyttämisessä onkaan kyse ?

ekaterina-myllerLaki velvoittaa työnantajaa huolehtimaan siitä, ettei nuori aiheuta vaaraa itselleen eikä muille. Lain mukaan työnantajan on annettava opetusta, ohjausta ja henkilökohtaista opastusta nuorelle työntekijälle, jolla ei ole työhön tarvittavaa ammattitaitoa ja kokemusta – lukee työsuojelun verkkosivuilla.

Pe­reh­dyt­tä­mi­sel­lä tar­koi­te­taan kaik­kia nii­tä toi­men­pi­tei­tä, joi­den avul­la uusi työn­te­ki­jä op­pii tuntemaan työpaikkansa, sen ta­vat, ih­mi­set ja työ­hön­sä liit­ty­vät odo­tuk­set. Työn­o­pas­tuk­seen kuu­lu­vat kaik­ki ne asi­at, jot­ka liit­ty­vät itse työn te­ke­mi­seen. Näi­tä ovat esi­mer­kik­si työ­ko­ko­nai­suus sekä se, mis­tä osis­ta ja vai­heis­ta työ koos­tuu sekä mitä tie­toa ja osaa­mis­ta työ edel­lyt­tää – todetaan työtuvallisuuskeskuksen verkkosivuilla.

Aivan. Olen itse ollut perehdyttävänä sekä perehdyttämässä. Nuorempana minua on perehdytetty käytännön työhön: kerrottu monelta töihin tullaan, miten siivousvälineet huolletaan, miten rintaliivit asetetaan vaateripustimille oikeaoppisesti, miten olut kaadetaan tuoppiin niin, että se ei vaahtoasi tai miten tehdään kassakuitti palautetusta tavarasta. En muista kovin kirkkaasti, että minulle olisi avattu yrityksen arvomaailmaa tai korostettu erityisesti asiakaslupauksia. Koskaan en oikein tuntenut, että olen just se tärkeä resurssi tässä yrityksessä, jonka työpanos on arvokas.

Myös itse perehdyttäjänä keskityin siihen, että perehdyttävä käsitti mitä hänen työkuvaan kuului ja miten se työ tulisi tehdä niin, että se täyttäsi sille asetetut vaatimukset.

Minun mielestä perehdyttämisessä kysymys on paljon muustakin kuin käytännön työhön opastamisesta tai työtuvallisuudesta huolehtimisesta.

Se päivä, kun uusi työntekijä astuu ovesta sisälle, on hänen mahdollisuutensa lunastaa työhaastattelussa annetut lupaukset. Samalla minä näen tämän hetken myös työnantajan mahdollisuutena kirkastaa uudelle työyhteisön jäsenelle yrityksen arvomaailman sekä viestiä miksi näiden seinien sisällä tehty työ, syntyneet oivallukset tai tuotteeksi tai palvelukseksi jalostetut ideat ovat tärkeitä. Erityisen tärkeää perehdyttämisessä on mielestäni motivoituneen ja työtä arvostavan ilmapiirin välittäminen uudelle työyhteisön jäsenelle.

Sain työpaikan IBM:ltä Puolassa keväällä 2008, olin silloin 26 v. Muistan, kuinka kävelin pitkin Krakovan keväisiä katuja jakkupuku päällä kohti toimistoa – oli ensimmäinen työpäiväni ja minua hieman jännitti. Esimieheni Wilmar, tervehti minua rentoon hollantilaiseen tapaan ja toivotti minut tervetulleeksi tiimiin. Seuraavassa lauseessa hän totesi: “And by the way Ekaterina, I want you to remember that at IBM we don’t have problems, only challenges and those we turn into opportunities”. Se oli yksi lause ja se riitti. Tämä ikään kuin ohjelmoi minun aivot positiiviselle ja motivoituneelle vireelle ja kaikki mitä minä myöhemmin opin tai koin, minä peilasin siihen toteamukseen.

Keväällä 2017 starttaavat Oulussa, Rovaniemellä ja Kajaanissa rekrytointia- ja perehdyttämisprosesseja käsittelevät -valmennuskokonaisuudet. Näissä valmennuksissa haastamme yksinyrittäjiä ensimmäisen työntekijään rekrytointiin ja mikroyrityksiä uudistamaan rekrytointiprosessiaan. Tämän lisäksi valmennuksissa rakennetaan yrityskohtaiset perehdyttämisprosessit. Saat valmennuksesta lisätietoja Valmennukset – välilehdeltä, josta voit myös ilmoittautua mukaan.

Tule mukaan valmennukseen – anna itsellesi mahdollisuuden rekrytoida osuvammin ja perehdyttää hallitummin!

Ekaterina Piirainen

Tuottavuutta rekrytoinnin näkökulmasta

Suomen yrityksistä 93,4 %:a on mikroyrityksiä eli alle 10 henkilöä työllistäviä yrityksiä . Vuosina 2006-2011 mikroyritysten työntekijämäärä on kasvanut lähes 18 %:a, kun pienyrityksissä kasvu on noin 11 %:a, keskisuurissa nolla ja suurissa yrityksissä työntekijöiden määrä on vähentynyt.

Eikö siis ole aika selvää, että meidän kannattaa tarkastella tuottavuutta rekrytoinnin näkökulmasta?

Mutta minkälaisia haasteita rekrytointiin liittyy?

Mikroyrityksen organisaatiorakennetta voisi kuvata sanalla perhe. Miten sinä rekrytoisit perheeseen?

levi-3
”Mitä jos rekrytoinnin voisi tehdä toisin?”

Rekrytointi on aina iso satsaus yrityksessä ja moni yllättyy kuinka paljon aikaa rekrytointiin menee ja aikahan on aina kortilla mikroyrityksissä.

Usein voi olla myös sellainen tilanne, että ei ihan tarkkaan tiedetä, minkälaiseen tehtävään ollaan työntekijää rekrytoimassa, jolloin ei myöskään osata määrittää minkälaista osaamista tarvitaan. Halutaan moniosaajia.

Entä kun rekrytointi nähdään liian isona riskinä, eikä uskota rekrytoinnin lisäävän yrityksen tuottavuutta.

No mitä sitten kannattaisi tehdä?

Tein rekrytointeja edellisessä työssäni ja voin sanoa, että turhauduin siihen, kun hakijoita ei enää kiinnostanutkaan tarjoamani työpaikka tai heitä ei edes tavoittanut haastattelun jälkeen. Monesti oli myös vaikeaa löytää hyviä työntekijöitä hakijoiden joukosta.

Päädyimme toteuttamaan ns. rekrytointipäivän, jonka avulla rekrytoimme kerralla n. 30 kesätyöntekijää ympäri Suomen.

Rekrytointipäivään oli esikarsinta hakuilmoitukseen vastanneiden joukosta ja itse päivään kutsuttiin 60 hakijaa. Hakijat tulivat paikan päälle 10 henkilön ryppäissä eri puolilta Suomea ja kiersivät tunnin aikana erilaisia työpaikkaamme liittyviä toiminnallisia rasteja, jotka olivat meidän työntekijöiden toteuttamia.

Tällä tavalla saimme hyvän kokonaisarvion hakijoista, heidän osaamisestaan ja siitä miten he istuvat yritykseemme ja sen toimintakulttuuriin. Myös hakijat näkivät, minkälaiseen yritykseen he hakivat ja saivat tehdä omat johtopäätöksensä suhteessa työnantajaan, mahdollisiin työkavereihin ja yrityksen toimintatapoihin.

Kysynkin, voisiko rekrytointeja toteuttaa tuottavuuden näkökulmasta resursseja ja osaamista yhdistämällä?

Entä voisiko tämä tapa toimia useamman saman toimialan yrityksissä yhteisenä rekrytointimallina, erityisesti mikroyrityksissä, joissa resurssit ovat rajallisia?

Haluan myös haastaa yrityksiä miettimään sitä miksi juuri heidän yritykseen kannattaa tulla. Uskon, että onnistuneet rekrytoinnit lisäävät paitsi alan kiinnostusta mutta myös yrityksen tuottavuutta.

Järjestämme yhteistyössä KoulutusAvain Oy:n kanssa Oulussa ja Rovaniemellä ”Mistä on hyvä rekrytointi- ja perehdyttämisprosessi tehty” -valmennuskokonaisuudet. Tässä valmennuksessa haastamme yksinyrittäjiä ensimmäisen työntekijään rekrytointiin ja mikroyrityksiä uudistamaan rekrytointiprosessiaan. Saat valmennuksesta lisätietoja Valmennukset –välilehdeltä, josta voit myös ilmoittautua mukaan.

Eiköhän laiteta yhdessä rekrytoinnin ja perehdyttämisen työkalupakki kuntoon!

Henna Nurminen

Etänä, lähinä, ihan omannäköisesti joustaen

teea-ely-closer
”En pelkästään haaveile, vaan toteutan oman näköistäni joustavaa työtä.”

Vaihdoin työpaikkaa viime kesän aikana, noin kolmatta kertaa aikuisen työurani aikana. En siis ole kovin rutinoitunut tällaisiin suuriin mullistuksiin! Työpaikan vaihdos onkin herättänyt minussa monenlaista reflektointia itsestäni ja mm. tavastani tehdä työtä. Tässä kirjoituksessa pohdin tämän päivän työntekoa asiantuntijatyössä – lähinä, etänä vaiko jollakin muulla tavalla joustaen?

Muutama sana etätyöstä:

Etätyö on työtä, jossa työ tehdään tietotekniikan avulla siellä, missä se työntekijän ja työnantajan kannalta kulloinkin on tarkoituksenmukaisinta.

Etätyön edistämisessä on kysymys innovatiivisten, tuottavien ja humaanien työnjärjestelyjen tukemisesta.

Etätyö perustuu luottamuksen ja vastuun tasapainoiseen suhteeseen. Perinteisen, usein työn ulkoisiin puitteisiin kohdistuvan valvonnan ja ohjauksen sijasta joudutaan keskittymään työn sisältöön ja tuloksiin. Vastuun antaminen ja luottamuksen osoittaminen vahvistaa tyypillisesti työntekijän sitoutumista työhön.

Kaikki työ ei tietenkään ole muutettavissa etätyöksi, eikä ole tarpeenkaan, sillä perinteisissä työn tekemisen paikoissa ja muodoissa on paljon hyvää. Päivä viikossa tai kaksi päivää kuussa – etätyön määrä voi vaihdella tilanteen mukaan. Työnteon eri muotojen joustava yhdisteleminen parhaita puolia yhdistellen tuokin suurinta hyötyä. Olennaista on, että joustavuutta haetaan molempien osapuolten, sekä työnantajan että työntekijän ehdoilla, mahdollisimman suurta tasapuolisuutta tavoitellen.

Etätyö ei tarkoita vuorovaikutuksen heikentymistä. Tutkimusten valossa näyttää ilmeiseltä, että ajoittainen irrottautuminen sosiaalisesta kanssakäynnistä ja työpaikan moninaisista rutiineista parantaa olennaisesti keskittymismahdollisuuksia ja juuri tätä kautta tuo lisää tuottavuutta työhön.
(Lähde: TEM: Etätyöopas työnantajille: http://docplayer.fi/971683-Etatyoopas-tyonantajille.html)

Me Naiset (10/2014: http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/etatyopaiva_hyva_vai_huono_idea) listasi etätyön parhaiksi puoliksi seuraavaa: Se säästää aikaa ja rahaa. Sinulla on työrauha. Sinulla on valinnanvapaus. Homma ei ole myöskään aikaan sidottua. Kotona voit myös valita vapaasti, minkälaisessa asennossa työskentelet. Myös työasu on vapaavalintainen.

Huonojakin puolia löytyy: Vaarana on eristäytyä. Ei saa kunnollista palautetta. Tehtävänantojen ymmärtäminen saattaa olla vaikeampaa. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen työkavereiden kanssa on hankalampaa. Kotona keskeytyksiä aiheuttavat mahdollisesti kiljuvat kakarat ja pölisevä puoliso. Lisäksi siellä on myös runsaasti houkutuksia. Missä menee kodin ja työn raja? Jos töitä tekee jatkuvasti kotosalla, alkaa nopeasti unohtaa, että se on paikka, jossa pitäisi pystyä myös rentoutumaan.

Usein etätyöstä tehdään sopimus, vaikka se ei olekaan pakollinen (ks. esim. Turre Legal: https://www.turre.com/etatyosopimus-miksi-ja-miten/). Etätyösopimuksessa voidaan sopia esim. siitä, mikä on etätyön määrä päivinä viikossa, kuukaudessa tai vaikkapa 3 kk jaksossa – ja onko viikossa päiviä, jolloin etätyötä ei voi tehdä ollenkaan.

Joustavampaa työtä – juuri minun näköistäni?

Itse olen huomannut kesän ja syksyn aikana, että etätyön sijasta haaveilen etätyö-lähityö -dikotomiaa joustavammasta työtä. Uutena työntekijänä viihdyn hyvin työpaikalla oppimassa substanssin lisäksi organisaatiokulttuurin piirteitä, tutustumassa työkavereihin ja saamassa perehdytystä tehtäviini. Työpaikallani on käytössä työajan liukumat sekä aamusta että iltapäivästä kuten myös etätyömahdollisuus siitä erikseen sovittaessa. En kuitenkaan osaa (ainakaan vielä) käyttää näitä riittävästi hyväkseni tukeakseni luontaista työn tekemisen tyyliäni. Kaipaan ihan omannäköistäni työn jouston mallia.

Joustava työ on sekä työntekijää että työnantajaa hyödyttävää. Työterveyslaitoksen psykologi Anna Tienhaaran (HS 8/2015: http://www.hs.fi/ura/a1305974178405) mukaan joustoa työpäiviin halutaan perinteisesti lasten takia, mutta yhä enemmän myös ikääntyvien vanhempien huolehtimiseen ja yleisesti työn ulkopuolisen elämän elämiseen. Työnantajan kannattaakin joustaa, koska mitä enemmän työntekijä pystyy vaikuttamaan työhönsä, sitä tyytyväisempi hän on. Joustomahdollisuudet lisäävät tutkitusti myös motivaatiota, sitoutumista ja tehokkuutta.

Mistä minä sitten haaveilen? Elämäni vuorotyöläisen puolisona ja kolmen alakouluikäisen, aktiivisen ja harrastavaisen lapsen vanhempana on juuri niitä ruuhkavuosia, joista kyllä puhutaan – mutta joita hyvin vähän työpaikoilla tai yhteiskunnassa laajemminkin huomioidaan.

Olen aamulla töissä klo 8.30, sillä olen käynyt uimassa. Mieheni hoitaa lasten kouluunlähdön varmistelut tänään, vapaapäivänään. Iltapäivällä joudun lähtemään töistä – kesken erittäin kiinnostavan jutun jota olen työstämässä – jo klo 15, jotta ennätän hotkaista jotain suuhuni ja kuskata yhden lapsen treeneihin, kun mieheni kuskaa kahta muuta lasta eri harrastuksiin. Koppaan lapsen autoon ja vien treeneihin kaupungin toiselle laidalle klo 16.30. Kiirettä pitää, ruuhka-aikaan! Mutta kun pääsemme perille, on minulla 1,5 tuntia ”omaa aikaa” – istua autossa, käydä kaupassa, lähteä juoksulenkille, ajaa ruuhkassa ees-taas kotiin? Ei, minä kaivan kannettavan tietokoneeni esiin, otan mukavan asennon ja ryhdyn töihin. Puolitoista tuntia kiinnostavan aiheen parissa sujahtaa nopeasti ilman häiriöitä, ja saan päivällä kesken jääneen homman valmiiksi. Hyvä ja rauhallinen mieli rentoutua loppuilta kotona, auttaa lapsia läksyissä ja kokkailla maittavaa iltapalaa perheelle!

En siis pelkästään haaveile, vaan toteutan jo nyt oman näköistäni joustavaa työtä. Johtotähtenäni on ajatus, että ”virallisista työajoista viis, tärkeintä on että työt tulee tehdyksi – hyvin”. Aiemmin haaveilemani kellokortti on nykyisessä työssäni käytössä (mobiilisovelluksena puhelimessa), ja se palvelee minua aivan loistavasti – ei huonoa omatuntoa, jos joskus täytyykin lähteä aiemmin tai tulla myöhemmin! Seuraava steppini onkin selvittää uudella työpaikallani, lasketaanko tällainen oma-aloitteinen joustava ilta- ja viikonlopputyöskentely työajaksi, vai teenkö sitä aivan omaan piikkiini. Kellokortilla erilaisiin pätkiin jaksottuva päivittäinen työaika tulisi kuitenkin tehokkaasti dokumentoiduksi. Vaatiiko tällainen työskentely etätyösopimusta, joustotyösopimusta tms. formaalia sopimusprotokollaa?

Elämäntilanteessani tällainen joustaminen sopisi minulle kuin nenä päähän: se helpottaa perheen ja työn yhteen sovittamista, vähentää stressiä, lisää tehokkuuttani, työtyytyväisyyttäni ja työmotivaatiotani. Voisiko työnantaja olla välittämättä näistä vaikutuksista?

Teea Oja,

Asiantuntija, KM, kasvatuspsykologi, ura- ja opinto-ohjaaja
Bloggaaja: http://tyoelamaohjaus.blogspot.fi